Finnish presidential elections

The biggest foreign policy question facing Finland is the future of Eurozone.

Our elected representatives can guarantee junk bonds with 20% of our GDP have already pledged 26% of our GDP to junk bond funds, and allow European Central Bank to create 5% inflation with bailouts and quantitative easing.

The politicians can also say "no" to worst excesses, and keep Eurozone as a group of countries which are small enough to default individually; that is a stregth. Greece default means more evolution through trial and error and fewer single points of failure.

EU and euro have been positive forces thus far, but now I see more threats than opportunities in tighter integration.

During Finland's EU negotiations, Paavo Väyrynen demonstrated both ability to oppose EU and also pragmatism (unlike Timo Soini) to admit defeat after the vote had been cast against his views and join again the negotiation tables where decisions are made.

Euromaiden hallitusten valinta

Kreikan tukitoimien arvioimiseksi pitää muistella, miksi euroalue luotiin. Euro tehtiin ison talousblokin vakaaksi valuutaksi, jotta investoijat olisivat valmiita lainaamaan matalammalla korolla. 5 miljoonan asukkaan Suomi on altis taloudelisille shokeille, kuten Venäjän kaupan romahdus, joka tuhosi 13% bruttokansantuotteesta. 300 miljoonan asukaan euroalue on vakaampi eritysesti, jos maat tukevat toisiaan poikkeustilanteissa. Myös valuuttariski poistuu, kun Suomi voi etsiä isolta alueelta lainoittajia, jotka lainaavat euroissa.

Valtion korkomenot jaettuna velalla. Lähde: Tilastokeskus.

Euron ansiosta Suomen valtionvelan korko on pudonnut n. 7%:stä n. 4%:iin. Vuonna 2009 Suomi maksoi 2.3 miljardia euroa valtion velan korkoja. Jos emme olisi euroalueella, valtion täytyisi verottaa vajaat 2 miljardia euroa enemmän.

Kreikan signalointiongelma

Jos muut euromaat eivät tue Kreikka yhtään, niin sijoittajat katsovat jatkossa pienten eurotalouksien olevan oman onnensa varassa. Tällöin Suomen velalle vaaditaan korkempaa korkoa vastineeksi korkeamasta riskistä. Tämä on huono lopputulos. (Mahdollisesta pankkikriisistä myöhemmin.)

Jos muut euromaat antavat Kreikalle kaiken ja katsovat säästöohjelmasta lipumista sormien läpi, niin särmien maiden rahoille riittää ottajia kunnes ne loppuvat. Tämäkin on huono lopputulos.

EMUn haaste on löytää keino signaloida sisäistä kuria ja ulkoista vakautta. Tällöin euromaat voivat jatkossakin nauttia ison valuutta-alueen vakauden suomista eduista joutumatta maksaman tolkutonta laskua muiden sikailuista. Ongelma on siinä, että jos-suhteiden signalointi on hankalaa, ja signalointi tulee uskottavaksi vasta pitkällä aikavälillä. EMU on uskottava, kun Kreikka on monen vuoden kuluttua leikannut alijäämänsä pois ja alkanut vähentää velkaansa. Se on uskottava myös, jos Kreikka laitetaan monen vuoden elvytysyritysten jälkeen velkasaneeraukseen toivottomana tapauksena. Joka tapauksessa ukottavuuden hankkimiseen menee vuosia.

Suurusluokka

Suomi on hyötynyt eurosta. Jo pelkästän matalammat valtion velan korot ovat maksaneet Kreikan lainasumman moninkertaisesti takaisin.

Toisaalta pelotellaan, että Kreikan velkasaaneerauksesta seuraisi pankkikriisi ja lama. Viime vuonna Suomen bruttokansantuote supistui laman takia 13 miljardia euroa. Tämäkin on paljon Kreikan lainaa suurempi summa.

Kreikan laina on vasta ensimmäinen näytös pitkässä gambiitissa, jossa testataan euromaiden kyky puhaltaa yhteen hiileen ja laittaa sikailijat ruotuun.