Vuosi 2022

Vuonna 2022 irtisanoiduin työstäni, tein 5kk harrastusprojektiani ja löysin sattumalta uuden työn sen sijaan, että olisin palannut vanhaan organisaatioon.

Vuosi päättyy toivottomissa merkeissä. Jo vuonna 2020 sanoin ettei oikein ole mitään toimenpiteistystä, jolla pystyisin etenemään elämässä ja vuosi 2022 vahvistaa tuota ennakkokäsitystä.

Optimisti sai minusta otteen 5kk ajaksi. Otin palkatonta lomaa rahoitusalan työstä ja tein edupeliprojektia 5kk ajan. Tulos ei ollut elämäntapaa muuttava siinä mielessä, että olisin voinut tienata elantoni sillä palkkatyön tekemisen sijasta. Itse asiassa tulos on aika kaukana vaaditusta laatutasosta.

"I don't wanna know you until all your dreams come true", laulaa Nina ja siltä elämä alkaa vaikuttaa. Paholaiset, joiden kanssa olen kamppaillut vuosikymmenien ajan (ihmissuhdetaidot, toiminnanohjaus) estävät menestyksen. Pitäisi olla enemmän, kuin mitä on, jotta koulutetut tytöt haluaisivat perustaa perheen kanssani. Suoritetut toimenpiteet (ajanhallintamenetlmän käyttöönotto huonon toiminnanohjauksen kompensoimiseksi ja ihmissuhdetaitojen järjestelmällinen kehittäminen asiaan liittyvän kirjallisuuden säännöllisessä lukemisella ja päiväkirjan pitäminen kaikista työhön liittymättömistä sosiaalisista tapahtumista jne.) eivät ole rittäviä kompensoimaan 163cm pituutta ja suorittavan portaan asemaa työelämässä.

Kun en saanut yritystä perustettua Kirotun riimumiekan varaan, niin nyt ei ole mitään uskottavaa suunnitelmaa muutta omaa tilannetta paremmaksi ja vuosien ajan on ollut niin, että nykyinen taso ei ole tytöille riittänyt.

Missä iässä voi sanoa "Fuck it, I'm a monster I admit it!" ja keskittyä pelkkään henkilökohtaiseen nautintoon tietäen, että ei tule olemaan mitään seuraavaa sukupolvea, jonka vuoksi elää tulevaisuussuuntaituneesti?

2021 - Suunnitelma

Vuodeksi 2021 en aseta tavoitteita. Saatan asettaa tavoitteita vasta sem jälkeen, kun koronapiikki on otettu ja palaan toimistoon ja saan taas puhtaan jaottelun työhön ja vapaa-aikaan.

Yleinen fiilis elämässä on, että olen kokeillut kaikenlaisia asioita eikä mikään oikein toiminut. Minulla ei ole täksi vuodeksi mitään näkemystä, mitä asioita minun pitäisi tavoitella saadakseni paremman lopputuloksen. Olen kokeillut palkkatyötä ja olen kokeillut säästää ja irtisanoutua ja tehdä omaa projektia, eikä kumpikaan tuottanut menestystä työelämässä. Olen kokeillut lukea psykologiaa ja olen kokeillut tietoisesti harjoittaa ihmissuhdetaitojani osallistumisella ja itsereflektiolla päiväkirjan ja NLP:n avulla, mutta seksielämäni on siitä huolimatta maksullinen.

2020: Vuosi saappaat jalassa

Ensimmäinen tavoitteni oli laittaa mökki siihen kuntoon, että sinne voi vain mennä. Tämä onnistui yli odotusten. Maaliskusta lähtien olen asunut mökilläni. Syy on putkiremontti. Kerrostalokämppäni vesilinjassa havaittiin ensin vuoto, jonka takia lämmin vesi laitettiin poikki. Sitten piti muuttaa pois kuivauksen ja korjauksen tieltä. Sitten saman taloyhtiön toisessa asunnossa havaittiin vesivuoto ja päätettiin yksittäisen vesilinjan sijasta kunnostaa koko talon putket. Tätä remonttia ei edes aloitettu v. 2020 aikana. Nyt olen viettänyt vuoden saappaat jalassa aina ulos mennessäni.

Vuoden toinen vastoinkäyminen on ollut korona. Syksyllä kävin kerran viikossa lähityössä, mutta muuten on ollut voimassa etätyöohjeistus. Itse pidän siitä, että työ ja vapaa-aika on tiukasti eroteltu sekä ajallisesti että tilallisesti. Etätyössä saa 20% korkeammalla ruutuajalla (työ + itsekuriton netin selailu) 20% vähemmän aikaiseksi. On toki työvaiheita, jotka sujuvat paremmin etänä, mutta myös huonommin sujuvia työvaiheita, kuten perehdytys.

Toinen tavoitteeni oli julkaista edupeli. Se sujui ennen koronaa hyvin, koska minulla oli mahdollisuus tehdä 4x10h päiviä. Työstäni jää jälki versionhallintaan ja viestintävälineisiin joten ei ollut mitään epäselvyyttä, teenkö oikeasti 10h päivää vai vietänkö vain ylimääräisen vapaapäivän. Yleensä jos koodaan viikon, niin lauantaina etoo ajatuskin koskea käätäjään. Siten 4x10h-järjestely oli erittäin tärkeä tekijä tuon vuositavoitteen saavuttamisessa, koska se kaksinkertaisti päivät, jolloin oli mahdollista edistää projektia pitäen välipäivän. Koronan myötä en ole saanut aikaiseksi edistää projektia ja vuositavoite epäonnistui.

Before loneliness will break my heart...

Ihmissuhde-actioniä on ollut tänä vuonna paljon vähemmän ensisijaisesti tapahtumien peruuntumisten takia ja toissijaisesti siksi, että vaatisi enemmän viitseliäisyyttä lähteä radalle, kun peseytyminen edellyttää suihkussa käynnin sijasta puulämmitteisen vesipadan sytyttämistä. Liikenneyhteydet mökiltä Tampereelle ja Hämeenlinnaan ovat sinänsä erinomaiset.

Yleisesti ottaen koronaeristäytyminen (koska tapahtumat peruttu) on tuonut mieleen huonoja viboja ajalta ennen erästä tärkeää ihmissuhdeoivallusta. Yritykset vongata seuraaa deittisovelluksissa eivät johtaneet edellisiä vuosia parempiin tuloksiin, eli se ei korvaa peruttuja tapahtumia. Ehkäpä sydämmeni murtui ensimmäisen 29 vuoden aikan ennen oivallusta, kun ihmissuhdeasiat epäonnistuivat, mutta en vain huomannut sydämeni murtumista, kun en ollut koskaan tiennyt paremmasta?

Mökki on sinänsä parempi paikka olla koronaeristyksessä, kuin kerrostaloasunto, koska täällä voi milloin tahansa lähteä ulos puuhastelemaan. Myös kevyttä hyötyliikuntaa tulee harrastettua enemmän, kuin muuten tulisi. Alkutotuttelun ja varusteiden hankinnan jälkeen huomaa, että suurinta osaa kerrostaloelämän mukavuuksista ei edes kaipaa.

2020 - Suunitelma

Vuonna 2020 keskityn:

• Kylmällä, pimeällä säällä edupeliprojektiin. Minulla on pitkään ollut kesken pieni vapaa-ajan harrastusprojektina tehtävä edupeli. En viitsi kertoa kovin yksityiskohtaisesti, koska tämä on ollut toteutumattomana päiväunelmana pöytälaatikossa pitkään. Olisi noloa luvata ja sitten epäonnistua toimittamaan omaa laiskuuttaan. Laitan linkin demoon jos saan asiat etenemään suunnitellusti. Haaveissa siintää mahdollisuus tienata elanto tällä niche-projektilla, jonka kohderyhmä on niin pieni, etteivät firmat ole kiinnostuneita tekemään laadukasta kilpailevaa tuotetta.
• Valoisaan, lämpimään aikaan Mökin kunnostukseen. Minimissään mökki pitäisi laittaa sellaiseen kuntoon, että jos siltä sattuu tuntumaan, voi mennä junalla Parolaan sen sijaan, että menee metrolla Haukilahteen ja mökllä kaikki perusasiat ovat valmiina. Tai jäädä mökille tekemään etätöitä. Nyt voi myös hankkia auton, kun on paikka, johon sen voi pysäköidä. Haukilahdessa ei ole. Lisäksi autoa tarvitsee remonttivälineiden siirtelyyn.
• Ennen onnettomuutta tapasin ihmisiä liikunnan parissa ohjatuissa, estejuoksuun valmlistavissa treeneissä ja salilla. Tämä tapa tutustua samanhenkisiin ihmisiin on nyt kadonnut. Se pitäisi korvata vielä määrittelemättömällä sosiaalisella harrastuksella. Priimakandidaatteja ovat kosketinsoiton kertaaminen ja geokätköily.

Vuoden teemana petraaminen

Kaksi tärkeintä haavettani ovat pariutuminen ja omilla projekteilla tienaaminen. Yleisfiilis vuoden 2020 alussa on, että palaset ovat kohdallaan ja suunnitelmat menestykseen laadittu. Pitäisi vain tehdä asioita enemmän ja särmemmin. Taloudellisen menestyksen alku on julkaista edupeliprojekti, joskaan se ei ole riittävä. Pariutumisessa lähestymistapa on jututtaa tyttöjä livenä harrastuksissa, käyttää seuranhakupalveluja ja markkinoida itseään somessa. Jos nämä eivät riitä unelmien toteuttamiseen, niin sitten pitää vain todeta, että parempaan en valitettavasti pysty. Erityisesti en usko, että isot rakenteelliset muutokset (työpaikan vaihto, muutto ulkomaille, tutkinnon opiskelu) korjaisivat mitään.

Teema näkyy monina pieninä asioina.

• Jatkan toimivaksi osoittautuneen ajanhallintajärjestelmän käyttöä. Kehittämistä on aikalokin visualisoinnissa ja louhimisessa.
• Jatkan ihmissuhdetilanteiden reflektointia viimevuotiseen tapaan. Jatkan myös oppaiden lueskelua.
• Palkkatyössä kiinnitän enemmän huomiota myönteisiin mielikuviin. Itse tekemisessä ei ole paljoa petrattavaa. Luultavasti kuitenkaan tekemisillä ja tekemättä jättämisilläni ei tule olemaan mitään vaikutusta palkkaani.
• Rahankäytössä on muutamia kuluja, joita voi karsia niin, ettei se näy elämänlaadussa.
• Kämpässä on paljon turhaa tavaraa, jota pitäisi heittää menemään, minkä jälkeen se on vaivatonta pitää siistimpänä.
• Ajankäytössä pitäisi vitkutella vähemmän ja mennä nukkumaan, jos ei nappaa tehdä asioita. Lisäksi pitäisi keskittyä kerralla muutamaan asiaan, jotka saa valmiiksi ja tietää ja uskoo saavansa valmiiksi, näin välttäen toivottomuuden ja väsymyksen apatian.
• Ei ole tarkoitus yrittää tehdä kaikkea, silloin kaikki jää vain kesken.
• Itsensä markkinoinnissa somessa voisin olla paljon aktiivisempi ja postata tiuhempaan. Sisällöllä ei ole kovin suurta merkitystä. Jos myönteisessä valossa esitetty elämäntapani ei kelpaa kuvina sellaisena, kuin se on, niin ei se sitten kelpaa livenäkään. On kaikkien etu, että shamppanjaa juovat, matkustelevat purjehtijatytöt eivät tuhlaa aikaani enkä minä heidän.
• Venyttelyä pitäisi harrastaa päivittäin pieniä määriä, jotta liikeradat palautuisivat.
• Upotettua tekemistä (podcastien kuuntelua syödessä, opiskelua metromatkan aikana, venyttelyä videota katsoessa) voisi tehdä enemmänkin.
• Juon alkoholia yhtä usein, kuin edellisenä vuonna, mutta pienempiä määriä. Sillä on tärkeä rooli seurustelussa sekä kerran vuodessa luutuneiden ajatusratojen ravistelijana (uutena vuonna.)

2019 - Toteuma

Vuonna 2018 suunnitellusti ostin kesämökin. Oli hauskaa kehittää Kirottua riimumiekkaa istuen oman mökin työtilassa sen jälkeen, kun oli pitänyt yllä mökun kuntoa kaataen koivun sahalla ja kirjaten siihen kuluneen ajan aikakategoriaan P2: Pävittäinen ulkoilu. Puutarhanhoito on mukava ulkoilumuoto, jota on helppo harjoittaa tuntikaupalla, koska siinä pyritään rasituksen sijasta saavuttamaan puutarhanhoitotulos vähällä työllä. Sen jälkeen kun on jumppaillut puutarhassa on hauska rentoitua tekemässä hyödyllisiä ja tavoitteellisia asioita koneen ääressä.

Paneskelin hupakkoja 4 kertaa. Suunnitelma oli budjetoida 200e/kk tähän harrastukseen, jotta tulisi rutiinia "helpotetussa tyttöystäväsimulaattorissa" harjoittaa seksuaalista vuorovaikutusta tyttöjen kanssa ja muodostaaa pitkäaikainen, seksuaalinen suhde tyttöön ja uusintaa kokemuksen kautta mieleen, että olen sen tyyppinen ihminen, joka "ansaitsee" sukupuolielämän (toisin kuin edellisenä 35 vuotena) (ottaen huomioon, että ihminen ansaitsee sen, minkä hän itselleen neuvottelee.) Toteuma oli 50% suunnitellusta elokuuhun asti, eli ihan ok.

Tinderissä oli ensimmäinen viikkoja kestänyt keskustelu. Lopulta katkaisin sen, kun toisella osapuolella ei ollut halukkuutta siirtyä Tinderistä puhelimeen tai kasvoikkain. Lopussa siis mitään ei tapahtunut. Muu jututtaminen tuotti vielä vaatimattomampia tuloksia.

Koko vuoden myös kirjoittelin päiväkirjaa ahkerasti. Menneiden tilanteiden läpikäyntiä ja analysointia NLP:llä ja meditoinnilla tapahtui jossain määrin, mutta kompastui siihen, että en riittävän usein päässyt siihen vaiheeseen, jossa on tapahtunut jotain ihmissuhde-actioniä, jota käydä jälkikäteen läpi. Jotta NLP toimisi, pitää ensin olla palautesilmukka, jota käydä jälkikäteen läpi.

Sitten tapahtui tapaturma. Elokuun lopussa viikinkijuoksussa putosin köysitikkailta (https://www.instagram.com/p/ByFguKnDqyN/) ja mursin kummankin ranteen sekä selästä lannenikaman L2 (3 luunmurtumaa.)

Viimeinen muistikuvani ennen onnettomuuttani on, kun olin n. 2 metrin korkeudessa köysitikkailla. Tätä ennen juoksuni oli sujunut paremmin, kuin edellisinä vuosina. Olin harjoitellut ennen juoksua asianmukaisesti ja pystyin tekemään 4x7 leuanvetoa niin, että puolet leuoista oli myötäotteella ja puolet vastaotteella. Lisäksi pystyin nousemaan tason päälle (false top out) olkapäälihaksilla. Tässä vaiheessa vetävät ylävartalolihakseni olivat väsyneet muista kiipeilyesteistä. Kiipeäminen köysitikkaita ylöspäin oli sujunut helposti. Alastulo olikin sitten toinen asia. Vieressä minua pienempi ja vahvempi tyttö toisilla tikkailla sanoi, että kiipeäminen oli helpompaa, kuin alastulo. Huomasin tämän itse tullessani alas. Jotenkin narutikkaat epävakaina taipuivat epävakaaseen asentoon ja aina jalkaa alaspäin siirtäessä tuntui, että perkele kunt on raskasta. Viimeisessä muistikuvassa katson alas ja arvioin, että jos nyt tiputtautuu, niin ei kuole.

Sitten filmi katkeaa, en osaa varmasti sanoa, yritinkö hypätä alas vai putosinko.

Seuraavassa muistamassani hetkessä olen jo iskeytynyt maahan ja iskun voimasta vierin sivuttaissuunnassa. Pääni osuu kevyesti maahan vieriessäni. Liikemäärän pysähdyttyä nousen polvilleni ja selkääni ja ranteisiini sattuu. Esteen valvojat tulevat viereeni. Pyydän lupaa mennä selälleni makuulle ja monen pyynnön jälkeen se myöönetään. Mennessäni jaloilla sivuun valvojat sanovat "ainakin hän pystyy kävelemään, se on hyvä merkki" tms. Sitten ensiapu kutsutaan paikalle ja minut työnnetään tuolissa asuntovaunun ovelle. Nousen asuntovaunuun selkä sattuen ja selkää varoen ja menen makuulle paarille. Makaan vartin paarilla, jona aikana ensiapumies käy katsomassa toista tapaturmaa. Kipu vähän helpottaa maatessa. Vartin päästä ensiapumies tulee takaisin. Nousen hänen nostamanaan ylös (en pysty itse nousemaan makuulta) ja hän laittaa kipuvoidetta selkään ja kävelen asuntovaunusta ulos.

Sitten seuraa 48h via dolorosa. Ensimmäinen haaste oli päästä kotiin. Kävelin sujuvasti, joskin hitaasti (25% nopeudella selkään kohdistuvaa liikettä liikeradalla ehkäisten.) Hain vaatepussini viikinkijuoksun säilytyksestä, mutta en saanut sitä auki. Onneksi avulias viikinki avasi sen puolestani. Sitten vaihdoin ylävartalovaatteet. Vetoketjun avaaminen oli haasteellista, juuri ja juuri onnistui. Ei mitään toivoakaan vaihtaa kenkiä ja housuja. Eräs viikinki tuli kysymään, onko kaikki OK. Sanoin, että ei ole, putosin ja sain ensiapua. Kiitokset myös hänelle siitä, että irroitti ajanottosiruni, mitä itse en olisi pystynyt tekemään. Sitten lähdin hiipimään kotiin päin märät housut ja sukat jalassa.

Ovella huomasin, etteivät rannevoimani riittäneet kääntämään avainta ovessa. Odotin puoli tuntia naapurin kulkevan ohi ja avaavan minulle oven.

Hitaan kotimatkan jälkeen kotona join ja menin selkä ja ranteet kipeänä sänkyyn toiveajatellen, että lepo korjaisi vammat.

Sitten huomasin lopullisesti, että everything is not ok. Minulta meni puoli tuntia päästä sängystä ylös seisaalleni. Tiesin pystyväni seisomaan, koska olin noussut ensiapumiehen avustamana paarilta ylös ja kävellyt kotiin. Ongelma oli löytää liikerata, jolla pääsisin makuuasennosta pystyasentoon pitäen selän yhtenä kiinteänä pakettina ja kohdistamatta painetta käsiin. Liikeradan löytämiseen meni aikaa ja eräiden välivaiheiden jälkeen piti odotella kivun menevän ohi. Tuon 30min aikana ennen onnistunutta seisomaannousua mietin, pitäisikö ryömiä puhelimelle, soittaa 112 ja pyytää ambulanssi paikalle.

Arki oli 48h vaikeata. Kännykän lataus sujui vain nostamalla laturi yhdellä jalalla ylös, selkää ei voinut kumartaa. Sukat vaihdoin viikinkijuoksusta kostuneista sukista kuiviin vasta 24h kastumisen jälkeen. Otin vanhat, verttyneet sukat, joiden pukeminen ei vaatinut voimaa ja laitoin ne jalkaan maaten selälläni sängyssä.

Maanantaina kaksi päivää tapaturman jälkeen menin työterveyshoitoon. Sitten vasta tajusin, miten vakavasti olin loukkaantunut, kun minusta otettiin röntgen ja lääkäri kertoi kummankin ranteeni murtuneen (viikinkijuoksun ensiapumiehellä ei ollut röntgenkatsetta.) Minut priorisoitiin muiden edelle ja muiden aikoja lykättiin. Minut ohjattiin Töölön tapaturma-asemalle. Kun selästäni oli otettu röntgen, minut määrättiin välittömästi vuodelepoon, vaikka olin kävellyt tapaturma-asemalle; lääkäri halusi varmistaa, että murtunut selkänikamani ei mennyt selkäytimeen.

Leikkauksen jälkeen vammat onneksi paranivat. Lääkärin mukaan selän luudutusleikkauksesta mene 8 kuukautta, ennen kuin se on täysin parantunut. Pystyn käymään hitaalla hölkkälenkillä kerran viikossa, mutta sen jäkeen selkä varoittelee, että älä tee tätä toiste. Muuten selkä kestää muut, paiti keskivartaloliikkeet kuten vastarutistukset. Olen onnekas, kun ei jäänyt pysyviä kipuja tai liikuntarajoitteita.

5 viikon sairasaloman aikana opiskelin kiinaa, kävelin ja venyttelin, koska kaikki muu tekeminen oli mahdotonta. Sitten palautin asteittain työn ja harrastukset.

Tarkkaan ottaen, vammasta on jäljellä seuraavat oireet:

• En pysty taivuttamaan käsiäni ulospäin punnerruksen vaatimaan 90 asteeen kulmaan kummallakaan kädellä (en leikatulla enkä kipastulla) järjestelmällisestä venyttelystä huolimatta. Voima riittää rystyspunnerrukseen, liikeradat eivät riitä perusmuotoiseen punnerrukseen.
• Puristusvoimani ei riitä vaatimattomassa kulmassakaan siihen, että pysyisin tanssitangolla kahden käden varassa. Yrittäessäni liu-un tanssitankoa alas.
• Lenkkeillessäni lenkin jäkeen selkääni jomottaa.
• En ole kokeillut vaativia selkävenytyksiä ja vatsalihasliikett1ä, niiden sujumaan alkaminen näkyy vasta 8kk toipumisen lopussa.
• Yleinen jaksaminen on heikentynyt. Yleisesti ottaen töiden jäkeen en jaksa tehdä mitään ja viikonloppuna jaksan tehdä vähemmän. Jaksamisen heikentyminen on itsenäinen oire, joka ei mitenkään redusoidu liikeratoihin tai parantuneisiin kipuihin tms. spesifeihin tekemistä rajoittaviin oireisiin.

Lopussa juuri mitään ei tapahtunut. Ei onneksi jäänyt pysyviä kipuja. Liikuntarajoitteet estävät estejuoksun kaltaisen aktiiviliikunnan harjoittelun, mutta toipumisen myötä on odotettavissa, että nämäkin rajoitteet vielä lievenevät. En myy vielä tanssitankoani, vaan vasta 8kk kohdalla, jos en silloinkaan pysy siinä.

2019 - Expectations

More self-reflection

Instead of using time management to perform tasks, I'd like to use more time for self-reflection and reviewing past situations. This will result in doing fewer things but doing more important things better. The two main tools for self-reflection will be writing a private diary and using NLP to review various human relationship encounters from optimistic and forward-looking perspective on how to communicate to others more efffectively in a way that the other people understand and are able to receive.

Minor tasks from 2018

In 2018 I set a challenge for myself to read a book in all foreign languages I know. For one language, German, there are still 320 pages to read. I'm also planning to take the HSK test in March. In addition I've promised to take a work-related certification examination (AWS Certified Developer - Associate.) I'll set more detailed SMART (specific, measurable, actionable, realistic and timed) goals for 2019 once these are off my plate in February.

The Year of Love

In 2019 I intend to make determined effort that girls are attracted to me. If the girls are not permanently attracted to me in a romantic relationship thanks to my handsome height (163cm), athletic weightlifter's physique (able to bench 50kg), extroverted salesman's flirt (trained by years of software developement outside customer interface) and socioeconomic status as a leader of men (still on suorittava porras after 15 years in the IT industry) then at least I can make them attracted to me by the hour in a transactional relationship in exchange to a fraction of the monthly salary I earn.

Summer Cottage

In 2018 I've been regularly using my father's former house as a summer cottage. Having visited it every 3 weeks I've decided that I want to own a cottage also after my father's former residence in Pori is sold.

Fundamentally, the decision is as much based on feelings than rational justifications.

• I've visited the temporary summer cottage monthly, so I know I will find use for the actual one.
• I'm simply more happy waking up in the cottage in the countryside, looking outside from the window to see my own seeing garden instead of someone else's blocks concrete.
• Time log consistently shows that I get more done in cottage weekends. The 2 main factors causing this are: (1) in cottage I exercise more because of "hyötyliikunta" like clearing willows from ditch-sides or cutting grass and (2) less temptation to spend the whole day in playing some stupid computer game, thanks to more options in the cottage.
• I've dream about what I will do with my own house for a long time, although it is still unclear what part of these dreams are daydreams and which once I'll actually implement. Hopefully we'll see that in Review of 2019.

2018 - Return By Choice To Middle-Class Lifestyle

Our lives are defined by how we spend our time. This year I returned to salaried employment, which took most of my energy in exchange for superior monetary resources to live more intensive leisure. Last year, I wrote about a time management system being once-in-a-ten-year realization that year. 2 months later I abandoned the hobby project, deciding that if I can't earn a living income independently in 1.5 years, more time is not going to make a difference. After that I've been applying 3-part time management in work and leasure.

In work, time management has produced results which earned me a hefty Christmas, relevant for my employer but irrelevant for me except as a time management practice which prepares me to seize an opportunity in the future years - an opportunity which may or may not ever arrive.

In leisure, results are mixed. I've been participating in many social events in Pori, Tampere, Orivesi, Porvoo, Helsinki, Espoo, Joensuu and Ilomantsi while also using time management to advance projects out of which 2 have completed (reading a book in all foreign languages I know and training for a second obstacle course run) and 2 have not (publishing the second hobby project and finishing Chinese studies with an official HSK exam.) I feel that this has produced great satisfaction in leisure, but measurable achievements have not realized. At this point it is unclear and only time will tell if (1) time management system is still too unripe for realizing measurable achievements, or (1) I should just abandon those long-term projects and accept that the one-weekend time scale is the real pleasure from time management or (3) the long-term projects will produce profound imporovement on life quality, they just take more time than one year to have the impact.

For the record, here are the once-in-ten-years realizations of my life thus far, just to show that I'm not throwing that name on light grounds.

• 10-20 years: Realizing how thouroughly authority figures misrepresented and lied about how the world world works.
• 20-30 years: Realizing that most human relationship trouble I've hand stems from talking too little.
• 30-40 years: Discovering a time management system which allows me some level of getting things done without someone telling me what to do, even if it still does not allow earning a living independently as an entrepreneur.

Languages

In 2018 I set a challenge to read a book in all languages I know (Finnish, English, Russian, Chinese, German.) I've complete 4/5 of it and expect to complete the German part in January 2019. Next year I'm planning to finish away Chinese studies with a HSK test.

Execrise

This year I ran again Tough Viking obstacle course race. Since I got fired last year just before the race and got employed this year only in March, I've focused on anything but exercise on the 8 months after the race and trained regularly only on the 4 months before the race. Consequently I entered the race in the same physical condition as last year. This year I focused more on running time and less on clearing obstacles, running faster but clearing less obstacles as expected. This year I've been tranining in gym since November and might enroll next year to the race in better condition than ever.

Love

I've had two longer Tinder conversations. While 2 long convos a year does not produce enough practise in the game of seduction, it is still improvement. Chatting up girls in social events has continued as in last year but hasn't produced any sexual encounters. I've also had paid sex 3 times, budgeting one visit each month after finishing the trial period in my job. Paid sex with a sex worker I've met before and I'm familiar with has been the most mind-blowing experience in 2018. Contrary to popular claims, sex is not overrated and porn does not create unrealistic expectations compared to actual sexual encounters. Paid sex has been my biggest pleasure this year and it is just as great as fantasies presented in porn, just in a very different way.

2017 - The Year Of Quiet Desperation

This year totall didn't go as planned. Last year I sent 36 job applications went to 17 job interviews and got one job, from which I got fired after 2 weeks.

The main reason why I couldn't earn my living independently but needed a job (instead of being an enterpreneur on the other side of the negotiation table) was bad time management. In October I made a major breakthrough in time management by discovering by experimentation a time management system, which allows me to put in enough hours in 50% of the weeks. For the next year I'm conflicted between getting a job on the one hand; and trying out that time management system to say "fuck it, I'm a monster, I admit it" and trying to earn a living without working for money on the other hand.

The problem with being a Mensa member in the top 2% of the IQ distribution is that it is difficult to distinguish between you being mentally ill on the one hand from having superior life control enabled by IQ on the other hand; and it is also difficult to distinguish when you are right and everyone else is wrong from you being an asshole and a prick and everyone else being mature.

In the end it of course doesn't matter, because our lifes are mainly insignificiant and meaningless for everyone except ourselves and our loved ones.

In March I got the Russian grammar webiste to the shape where I no longer saw any benefit from continuing its development (as it had too few users to provide ad income) and only sent job applications, landing a job contract in June with Apotti Oy.

This was in a way a fullfilment of my dreams as earlier I've expressed frustration at the meaninglessness of earning living by developing better ways to sell soft drinks for the overweight and payday loans for the poor.

MIHIN HALUSIN PÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄSTÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!!??????

Unfortunately, I also got fired from the job 2 week afterwards. I'm a bit conflicted about the experience. Is it fate telling me that I have too low social skills for success in career or for my long term life goals? In that case the right response would be to say "Fuck it, I'm a monster, I admit it", to sell my current house and move to a small rented apartment in cheap area and pay it with 4% withdrawal rate from selling my current aparment. That kind of move would seal my fate with women (who wants to date an unemployed loser?) but if my fate is to have too low social skills for middle-class happiness, that would be all about just honestly admitting the fact of low social skills. Or was I just too loud (because of the horrible Whitevector Experience) and overcompetent for the job - both of which can be remedied with the correct attitude?

The major tragedy this year was death of my father 25.2.2017. A week before he had slipped when walking on an icy road and knocked his head real bad. In 25.2 he was found dead at the bottom of the cellar stairs, having either dropped from stairs and hit his head or gotten a brain attack. It was above all a jolt to cross off action in the bucket list now instead of living for the long-term future.

The major breakthrough this year was discovery of a time management system, which despite natural tendency for procrastination allows me to put in sufficient number of hours of work one every other week (I honestly have no idea why it doesn't work every week) to complete projects with number of working hours comparable to salaried employment. Too bad I didn't discover it in my twenties when it would have been really, really useful in studies and in the Finnish Annotator project.

Above all, getting fired from the only job I've had more meaningful that developing better ways to market payday loand and sugared water has highlighted the importance of focusing on one's personal advantage and personal responsiblity of one's own life. Another nudge to that direction is reading Steppenowlf, a story how a man leading an insignificiant and meaningless life takes personal responsibility of his live by personal development effort to devlop social skill. However, it is a bit unclear what personal advantage means. At least it means sufficient income, but what else? One key question is whether bad social skills are a fate that I can't remedy despite conscious training effort after discovering game of talking.

2016 In Review

Work

This year I resigned from my day job in June. I intended to do an ad-funded educational website, a mental continuation to the Finnish Annotator project I did a decade ago. The site has been online for a month now. During that month exactly one reader has arrived to the site through search engines. Consequently I haven't bothered to put any ads there. At the end of December I have been sending job applications to return to salaried employment as I'm obviously not making an income with the site. In this blog I used to easily get random traffic with relevant search terms when when I was writing it weekly. Therefore I thought that with conscious SEO effort I could get to the first search result page in various Russian grammar topics. That turned out to be untrue.

The feature which distinguishes the site from other Russian grammar site are annotations, which make it easier to read Russian text by hovering over unknown words. All grammar and vocabulary topics are presented in sentence context, and all example sentences are annotated. However, Google's guide for webmasters says that sites shouldn't contains hidden or autogenerated text as can be black-hat SEO to make the page match more queries. However, foreign vocabulary annotations are by definition both invisible (until the user hovers on them) and auto-generated, so it harms SEO.

The idea for the site emerged when I took Russian classes and browsed existing grammar websites when writing Russian diary entries to check details of grammar. The sites were mostly old and I thought that I could do better. The learning paradigm behind the site is contextual (all topics are presented in sentence contexts) and behavioristic (later, there will be space-repetition exercises about all topics.) The latest and greatest learning paradigm currently is communicative language teaching (CLT), where the student should have communicative intent when forming sentences. For example, writing diary or a letter or buying an airoplane ticket has communicative intent. Physical textbooks have been doing CLT for decades with their pair exercises. Currently there are about 2 Russian educational programs, which reach CLT level: Livemocha and World of Warcraft. Livemocha is a peer-reviewed essay-writing service and World of Warcraft with Russian language pack is an environment where you have to understand Russian language to advance your character and participate in raids.

If the site had worked as expected, it would have established a feedback loop where I could see which pages bring users and write more the kind of content that interests users, but that feedback loop (palautesilmukka, ei takaisinkytkentä) never started.

The economic background is that my need for money substantially and permanently decreased as I got my mortgage net paid and I wanted to give a shot for earning a modest income without salaried employment. Currently I am sending job applications and writing an improvement to the NLP core of the site. The improved NLP engine will make it easier to auto-generate flashcards (allowing, say, making higher-quality-than-currently-exists flashcards for 10000 most frequently used Russian words with reasonable effort) and other exercises. Also, it will allow pronunciation stress to be marked to the Russian sentences (and manually adding it is too much effort.) However, that feature won't bring any income either.

Mere ad-funded monetization is never going to be sufficient for earning a living. Another way to monetize it could be co-operation with textbook authors to make it a "digital arm" of a traditional textbook, where the authors do not have know-how to author interactive digital content. Textbook-specific content would reuse existing content (for example textbook-specific vocabulary lists which would merely reuse a ready flashcard collection of most frequently used words) and be behind a paywall, accessible with a code in physical textbook.

Exercise - Hapkido

This year I started in Hapkido class. Before that I rode the in infamous Viharatikka 9 tram line for half a year. The line is infamous for drunk tourists returning from boozing trips to Estonia and also for going through Kallio bar area. The loud drunks harassing passangers can be a bit scary, so I wanted to learn some self-defence skills in case I have to choose between witnessing an assault and reading afterwards from a newspaper "drunken asshole manhandled a passanger and nobody did anything to stop it" or shouting "stop it" loud and possibly pulling a drunk from clothes, attracting his aggression toward myself.

Hapkido is so-called dao sport (among many others), which means that following "the way of hapkido" aims to increase practicioner's general wellbeing in addition to teaching martial arts. This is visible in code of conduct, which includes a lot of formal respect; in the 9 rules which include healthy eating, avoidance of alcohol and mental self-control; and in teaching meditation. Hapkido is clearly a straight-edge movement rather than an aggressive movement. One out of 3 black belts who teach the classes is 2 dan in go. When he recounts his experiences as a doorman he takes pride in solving difficult situations by speech judo and not by violence. Those tales started in elementary course, so you could say that speech judo is an unwritten part of the curriculum.

Hapkido includes two sparring forms, kickboxing with light contact (pisteottelu), where strikes mainly demonstrate that you let your guard down or were too slow to evade, giving the other person an opportunity to strike. The other sparring form is wrestling (mattopaini).

Based on my experience of being beaten in a nightclub once, I'd say that the kickboxing training is efficient against typical impulsive and drunken street violence. I don't think it would help me against a practised or determined attacker, though. For example in the recent case where a neo-nazi kicked a man down to street and he died by concussion, there were many places where hapkido kickboxing training would have helped. When seeing the other person run towards you you would have taken a more stable fighting posture, feets separated and center of gravity low. This makes falling less likely and rebalancing steps more likely. Secondly, you might have had time to rise your hand to protect you. Also moving your torso just 10cm away - if you are quick enough to grasp and act, which is dubious - would have taken the edge away from the kick. Finally, in warm-up we regularly practise falling safely, so that practise would have resulted in milder concussion if any part of the practise routine kicks in.

Other execrise

Bought a new pole in July. The older pole was so slippery that I couldn't advance to new positions. However, only in December I've really started to practise. I am behind the level where I was at the end of 2015 after taking classes. My fundamental positions (invert, layback) are more smooth now but I've forgotten most of the follow-up positions. Not sure if I should take classes or not - OTOH I hate the genderbending aspect of male pole dancing, OTOH if I use it weekly for "gymnastic" practise anyway, why not learn a bit more under competent tutoring?

I've been jogging a lot since the publication of Pokémon Go. Now I am in the second-best running condition of my life. In 2004 I once ran 20km as a practise run. In 2016 I've ran 15km once, but in longer trips there is still too much temptation to walk because of soreness.

Languages

In Tampere I ran out of Chinese courses to take. Fortunately in Helsinki there is Confucius Institute, which offers full range of courses to full media literacy. I'm taking a 4th year course. They speak 90% Chinese there. Listening is very difficult but vocabulary is very easy - this reflects the biased practise methods I've used since graduating from Tampere.

Seduction

This has been a year of frustrated attempts in seduction. The women whom I asked for dates (who had all shown some preliminary interest in me) didn't want to go, so I still haven't been on my first date. I also created a Tinder profile and got 4 matches, but after telling in the profile that I am 163cm tall I haven't gotten any matches. Apparently that is a serious handicap in itself.

According to Mystery, a PUA, a man should signal that he is (1) a leader of men, (2) preselected by women and (3) protector of loved ones. In this sense I've improved seduction position by starting to cross the "protector of the loved ones" checkbox this year with martial arts hobby. I haven't found any way to be leader of men, my job applications to manager positions have been rejected (and rightly so as I don't have any experience or social skills needed to perform well in such positions.) One attraction of pole dancing hobby is that mentioning it implicitly hints at being preselected by women, although it is unclear if it comes out as slimy and perverted or as an attractive quality.

Overall, I'm interacting in non-drunk situations quite fluently and am frankly wondering what the hell is going wrong when I seem to do everything right (but alcohol still makes it very difficult to socialize.) Got versatile hobbies for meeting people, weekly social life, ok physical shape, dressing ok, life control ok ...