2020: Vuosi saappaat jalassa

Ensimmäinen tavoitteni oli laittaa mökki siihen kuntoon, että sinne voi vain mennä. Tämä onnistui yli odotusten. Maaliskusta lähtien olen asunut mökilläni. Syy on putkiremontti. Kerrostalokämppäni vesilinjassa havaittiin ensin vuoto, jonka takia lämmin vesi laitettiin poikki. Sitten piti muuttaa pois kuivauksen ja korjauksen tieltä. Sitten saman taloyhtiön toisessa asunnossa havaittiin vesivuoto ja päätettiin yksittäisen vesilinjan sijasta kunnostaa koko talon putket. Tätä remonttia ei edes aloitettu v. 2020 aikana. Nyt olen viettänyt vuoden saappaat jalassa aina ulos mennessäni.

Vuoden toinen vastoinkäyminen on ollut korona. Syksyllä kävin kerran viikossa lähityössä, mutta muuten on ollut voimassa etätyöohjeistus. Itse pidän siitä, että työ ja vapaa-aika on tiukasti eroteltu sekä ajallisesti että tilallisesti. Etätyössä saa 20% korkeammalla ruutuajalla (työ + itsekuriton netin selailu) 20% vähemmän aikaiseksi. On toki työvaiheita, jotka sujuvat paremmin etänä, mutta myös huonommin sujuvia työvaiheita, kuten perehdytys.

Toinen tavoitteeni oli julkaista edupeli. Se sujui ennen koronaa hyvin, koska minulla oli mahdollisuus tehdä 4x10h päiviä. Työstäni jää jälki versionhallintaan ja viestintävälineisiin joten ei ollut mitään epäselvyyttä, teenkö oikeasti 10h päivää vai vietänkö vain ylimääräisen vapaapäivän. Yleensä jos koodaan viikon, niin lauantaina etoo ajatuskin koskea käätäjään. Siten 4x10h-järjestely oli erittäin tärkeä tekijä tuon vuositavoitteen saavuttamisessa, koska se kaksinkertaisti päivät, jolloin oli mahdollista edistää projektia pitäen välipäivän. Koronan myötä en ole saanut aikaiseksi edistää projektia ja vuositavoite epäonnistui.

Before loneliness will break my heart...

Ihmissuhde-actioniä on ollut tänä vuonna paljon vähemmän ensisijaisesti tapahtumien peruuntumisten takia ja toissijaisesti siksi, että vaatisi enemmän viitseliäisyyttä lähteä radalle, kun peseytyminen edellyttää suihkussa käynnin sijasta puulämmitteisen vesipadan sytyttämistä. Liikenneyhteydet mökiltä Tampereelle ja Hämeenlinnaan ovat sinänsä erinomaiset.

Yleisesti ottaen koronaeristäytyminen (koska tapahtumat peruttu) on tuonut mieleen huonoja viboja ajalta ennen erästä tärkeää ihmissuhdeoivallusta. Yritykset vongata seuraaa deittisovelluksissa eivät johtaneet edellisiä vuosia parempiin tuloksiin, eli se ei korvaa peruttuja tapahtumia. Ehkäpä sydämmeni murtui ensimmäisen 29 vuoden aikan ennen oivallusta, kun ihmissuhdeasiat epäonnistuivat, mutta en vain huomannut sydämeni murtumista, kun en ollut koskaan tiennyt paremmasta?

Mökki on sinänsä parempi paikka olla koronaeristyksessä, kuin kerrostaloasunto, koska täällä voi milloin tahansa lähteä ulos puuhastelemaan. Myös kevyttä hyötyliikuntaa tulee harrastettua enemmän, kuin muuten tulisi. Alkutotuttelun ja varusteiden hankinnan jälkeen huomaa, että suurinta osaa kerrostaloelämän mukavuuksista ei edes kaipaa.

2019 - Toteuma

Vuonna 2018 suunnitellusti ostin kesämökin. Oli hauskaa kehittää Kirottua riimumiekkaa istuen oman mökin työtilassa sen jälkeen, kun oli pitänyt yllä mökun kuntoa kaataen koivun sahalla ja kirjaten siihen kuluneen ajan aikakategoriaan P2: Pävittäinen ulkoilu. Puutarhanhoito on mukava ulkoilumuoto, jota on helppo harjoittaa tuntikaupalla, koska siinä pyritään rasituksen sijasta saavuttamaan puutarhanhoitotulos vähällä työllä. Sen jälkeen kun on jumppaillut puutarhassa on hauska rentoitua tekemässä hyödyllisiä ja tavoitteellisia asioita koneen ääressä.

Paneskelin hupakkoja 4 kertaa. Suunnitelma oli budjetoida 200e/kk tähän harrastukseen, jotta tulisi rutiinia "helpotetussa tyttöystäväsimulaattorissa" harjoittaa seksuaalista vuorovaikutusta tyttöjen kanssa ja muodostaaa pitkäaikainen, seksuaalinen suhde tyttöön ja uusintaa kokemuksen kautta mieleen, että olen sen tyyppinen ihminen, joka "ansaitsee" sukupuolielämän (toisin kuin edellisenä 35 vuotena) (ottaen huomioon, että ihminen ansaitsee sen, minkä hän itselleen neuvottelee.) Toteuma oli 50% suunnitellusta elokuuhun asti, eli ihan ok.

Tinderissä oli ensimmäinen viikkoja kestänyt keskustelu. Lopulta katkaisin sen, kun toisella osapuolella ei ollut halukkuutta siirtyä Tinderistä puhelimeen tai kasvoikkain. Lopussa siis mitään ei tapahtunut. Muu jututtaminen tuotti vielä vaatimattomampia tuloksia.

Koko vuoden myös kirjoittelin päiväkirjaa ahkerasti. Menneiden tilanteiden läpikäyntiä ja analysointia NLP:llä ja meditoinnilla tapahtui jossain määrin, mutta kompastui siihen, että en riittävän usein päässyt siihen vaiheeseen, jossa on tapahtunut jotain ihmissuhde-actioniä, jota käydä jälkikäteen läpi. Jotta NLP toimisi, pitää ensin olla palautesilmukka, jota käydä jälkikäteen läpi.

Sitten tapahtui tapaturma. Elokuun lopussa viikinkijuoksussa putosin köysitikkailta (https://www.instagram.com/p/ByFguKnDqyN/) ja mursin kummankin ranteen sekä selästä lannenikaman L2 (3 luunmurtumaa.)

Viimeinen muistikuvani ennen onnettomuuttani on, kun olin n. 2 metrin korkeudessa köysitikkailla. Tätä ennen juoksuni oli sujunut paremmin, kuin edellisinä vuosina. Olin harjoitellut ennen juoksua asianmukaisesti ja pystyin tekemään 4x7 leuanvetoa niin, että puolet leuoista oli myötäotteella ja puolet vastaotteella. Lisäksi pystyin nousemaan tason päälle (false top out) olkapäälihaksilla. Tässä vaiheessa vetävät ylävartalolihakseni olivat väsyneet muista kiipeilyesteistä. Kiipeäminen köysitikkaita ylöspäin oli sujunut helposti. Alastulo olikin sitten toinen asia. Vieressä minua pienempi ja vahvempi tyttö toisilla tikkailla sanoi, että kiipeäminen oli helpompaa, kuin alastulo. Huomasin tämän itse tullessani alas. Jotenkin narutikkaat epävakaina taipuivat epävakaaseen asentoon ja aina jalkaa alaspäin siirtäessä tuntui, että perkele kunt on raskasta. Viimeisessä muistikuvassa katson alas ja arvioin, että jos nyt tiputtautuu, niin ei kuole.

Sitten filmi katkeaa, en osaa varmasti sanoa, yritinkö hypätä alas vai putosinko.

Seuraavassa muistamassani hetkessä olen jo iskeytynyt maahan ja iskun voimasta vierin sivuttaissuunnassa. Pääni osuu kevyesti maahan vieriessäni. Liikemäärän pysähdyttyä nousen polvilleni ja selkääni ja ranteisiini sattuu. Esteen valvojat tulevat viereeni. Pyydän lupaa mennä selälleni makuulle ja monen pyynnön jälkeen se myöönetään. Mennessäni jaloilla sivuun valvojat sanovat "ainakin hän pystyy kävelemään, se on hyvä merkki" tms. Sitten ensiapu kutsutaan paikalle ja minut työnnetään tuolissa asuntovaunun ovelle. Nousen asuntovaunuun selkä sattuen ja selkää varoen ja menen makuulle paarille. Makaan vartin paarilla, jona aikana ensiapumies käy katsomassa toista tapaturmaa. Kipu vähän helpottaa maatessa. Vartin päästä ensiapumies tulee takaisin. Nousen hänen nostamanaan ylös (en pysty itse nousemaan makuulta) ja hän laittaa kipuvoidetta selkään ja kävelen asuntovaunusta ulos.

Sitten seuraa 48h via dolorosa. Ensimmäinen haaste oli päästä kotiin. Kävelin sujuvasti, joskin hitaasti (25% nopeudella selkään kohdistuvaa liikettä liikeradalla ehkäisten.) Hain vaatepussini viikinkijuoksun säilytyksestä, mutta en saanut sitä auki. Onneksi avulias viikinki avasi sen puolestani. Sitten vaihdoin ylävartalovaatteet. Vetoketjun avaaminen oli haasteellista, juuri ja juuri onnistui. Ei mitään toivoakaan vaihtaa kenkiä ja housuja. Eräs viikinki tuli kysymään, onko kaikki OK. Sanoin, että ei ole, putosin ja sain ensiapua. Kiitokset myös hänelle siitä, että irroitti ajanottosiruni, mitä itse en olisi pystynyt tekemään. Sitten lähdin hiipimään kotiin päin märät housut ja sukat jalassa.

Ovella huomasin, etteivät rannevoimani riittäneet kääntämään avainta ovessa. Odotin puoli tuntia naapurin kulkevan ohi ja avaavan minulle oven.

Hitaan kotimatkan jälkeen kotona join ja menin selkä ja ranteet kipeänä sänkyyn toiveajatellen, että lepo korjaisi vammat.

Sitten huomasin lopullisesti, että everything is not ok. Minulta meni puoli tuntia päästä sängystä ylös seisaalleni. Tiesin pystyväni seisomaan, koska olin noussut ensiapumiehen avustamana paarilta ylös ja kävellyt kotiin. Ongelma oli löytää liikerata, jolla pääsisin makuuasennosta pystyasentoon pitäen selän yhtenä kiinteänä pakettina ja kohdistamatta painetta käsiin. Liikeradan löytämiseen meni aikaa ja eräiden välivaiheiden jälkeen piti odotella kivun menevän ohi. Tuon 30min aikana ennen onnistunutta seisomaannousua mietin, pitäisikö ryömiä puhelimelle, soittaa 112 ja pyytää ambulanssi paikalle.

Arki oli 48h vaikeata. Kännykän lataus sujui vain nostamalla laturi yhdellä jalalla ylös, selkää ei voinut kumartaa. Sukat vaihdoin viikinkijuoksusta kostuneista sukista kuiviin vasta 24h kastumisen jälkeen. Otin vanhat, verttyneet sukat, joiden pukeminen ei vaatinut voimaa ja laitoin ne jalkaan maaten selälläni sängyssä.

Maanantaina kaksi päivää tapaturman jälkeen menin työterveyshoitoon. Sitten vasta tajusin, miten vakavasti olin loukkaantunut, kun minusta otettiin röntgen ja lääkäri kertoi kummankin ranteeni murtuneen (viikinkijuoksun ensiapumiehellä ei ollut röntgenkatsetta.) Minut priorisoitiin muiden edelle ja muiden aikoja lykättiin. Minut ohjattiin Töölön tapaturma-asemalle. Kun selästäni oli otettu röntgen, minut määrättiin välittömästi vuodelepoon, vaikka olin kävellyt tapaturma-asemalle; lääkäri halusi varmistaa, että murtunut selkänikamani ei mennyt selkäytimeen.

Leikkauksen jälkeen vammat onneksi paranivat. Lääkärin mukaan selän luudutusleikkauksesta mene 8 kuukautta, ennen kuin se on täysin parantunut. Pystyn käymään hitaalla hölkkälenkillä kerran viikossa, mutta sen jäkeen selkä varoittelee, että älä tee tätä toiste. Muuten selkä kestää muut, paiti keskivartaloliikkeet kuten vastarutistukset. Olen onnekas, kun ei jäänyt pysyviä kipuja tai liikuntarajoitteita.

5 viikon sairasaloman aikana opiskelin kiinaa, kävelin ja venyttelin, koska kaikki muu tekeminen oli mahdotonta. Sitten palautin asteittain työn ja harrastukset.

Tarkkaan ottaen, vammasta on jäljellä seuraavat oireet:

• En pysty taivuttamaan käsiäni ulospäin punnerruksen vaatimaan 90 asteeen kulmaan kummallakaan kädellä (en leikatulla enkä kipastulla) järjestelmällisestä venyttelystä huolimatta. Voima riittää rystyspunnerrukseen, liikeradat eivät riitä perusmuotoiseen punnerrukseen.
• Puristusvoimani ei riitä vaatimattomassa kulmassakaan siihen, että pysyisin tanssitangolla kahden käden varassa. Yrittäessäni liu-un tanssitankoa alas.
• Lenkkeillessäni lenkin jäkeen selkääni jomottaa.
• En ole kokeillut vaativia selkävenytyksiä ja vatsalihasliikett1ä, niiden sujumaan alkaminen näkyy vasta 8kk toipumisen lopussa.
• Yleinen jaksaminen on heikentynyt. Yleisesti ottaen töiden jäkeen en jaksa tehdä mitään ja viikonloppuna jaksan tehdä vähemmän. Jaksamisen heikentyminen on itsenäinen oire, joka ei mitenkään redusoidu liikeratoihin tai parantuneisiin kipuihin tms. spesifeihin tekemistä rajoittaviin oireisiin.

Lopussa juuri mitään ei tapahtunut. Ei onneksi jäänyt pysyviä kipuja. Liikuntarajoitteet estävät estejuoksun kaltaisen aktiiviliikunnan harjoittelun, mutta toipumisen myötä on odotettavissa, että nämäkin rajoitteet vielä lievenevät. En myy vielä tanssitankoani, vaan vasta 8kk kohdalla, jos en silloinkaan pysy siinä.

2019 - Expectations

More self-reflection

Instead of using time management to perform tasks, I'd like to use more time for self-reflection and reviewing past situations. This will result in doing fewer things but doing more important things better. The two main tools for self-reflection will be writing a private diary and using NLP to review various human relationship encounters from optimistic and forward-looking perspective on how to communicate to others more efffectively in a way that the other people understand and are able to receive.

Minor tasks from 2018

In 2018 I set a challenge for myself to read a book in all foreign languages I know. For one language, German, there are still 320 pages to read. I'm also planning to take the HSK test in March. In addition I've promised to take a work-related certification examination (AWS Certified Developer - Associate.) I'll set more detailed SMART (specific, measurable, actionable, realistic and timed) goals for 2019 once these are off my plate in February.

The Year of Love

In 2019 I intend to make determined effort that girls are attracted to me. If the girls are not permanently attracted to me in a romantic relationship thanks to my handsome height (163cm), athletic weightlifter's physique (able to bench 50kg), extroverted salesman's flirt (trained by years of software developement outside customer interface) and socioeconomic status as a leader of men (still on suorittava porras after 15 years in the IT industry) then at least I can make them attracted to me by the hour in a transactional relationship in exchange to a fraction of the monthly salary I earn.

Summer Cottage

In 2018 I've been regularly using my father's former house as a summer cottage. Having visited it every 3 weeks I've decided that I want to own a cottage also after my father's former residence in Pori is sold.

Fundamentally, the decision is as much based on feelings than rational justifications.

• I've visited the temporary summer cottage monthly, so I know I will find use for the actual one.
• I'm simply more happy waking up in the cottage in the countryside, looking outside from the window to see my own seeing garden instead of someone else's blocks concrete.
• Time log consistently shows that I get more done in cottage weekends. The 2 main factors causing this are: (1) in cottage I exercise more because of "hyötyliikunta" like clearing willows from ditch-sides or cutting grass and (2) less temptation to spend the whole day in playing some stupid computer game, thanks to more options in the cottage.
• I've dream about what I will do with my own house for a long time, although it is still unclear what part of these dreams are daydreams and which once I'll actually implement. Hopefully we'll see that in Review of 2019.

2018 - Return By Choice To Middle-Class Lifestyle

Our lives are defined by how we spend our time. This year I returned to salaried employment, which took most of my energy in exchange for superior monetary resources to live more intensive leisure. Last year, I wrote about a time management system being once-in-a-ten-year realization that year. 2 months later I abandoned the hobby project, deciding that if I can't earn a living income independently in 1.5 years, more time is not going to make a difference. After that I've been applying 3-part time management in work and leasure.

In work, time management has produced results which earned me a hefty Christmas, relevant for my employer but irrelevant for me except as a time management practice which prepares me to seize an opportunity in the future years - an opportunity which may or may not ever arrive.

In leisure, results are mixed. I've been participating in many social events in Pori, Tampere, Orivesi, Porvoo, Helsinki, Espoo, Joensuu and Ilomantsi while also using time management to advance projects out of which 2 have completed (reading a book in all foreign languages I know and training for a second obstacle course run) and 2 have not (publishing the second hobby project and finishing Chinese studies with an official HSK exam.) I feel that this has produced great satisfaction in leisure, but measurable achievements have not realized. At this point it is unclear and only time will tell if (1) time management system is still too unripe for realizing measurable achievements, or (1) I should just abandon those long-term projects and accept that the one-weekend time scale is the real pleasure from time management or (3) the long-term projects will produce profound imporovement on life quality, they just take more time than one year to have the impact.

For the record, here are the once-in-ten-years realizations of my life thus far, just to show that I'm not throwing that name on light grounds.

• 10-20 years: Realizing how thouroughly authority figures misrepresented and lied about how the world world works.
• 20-30 years: Realizing that most human relationship trouble I've hand stems from talking too little.
• 30-40 years: Discovering a time management system which allows me some level of getting things done without someone telling me what to do, even if it still does not allow earning a living independently as an entrepreneur.

Languages

In 2018 I set a challenge to read a book in all languages I know (Finnish, English, Russian, Chinese, German.) I've complete 4/5 of it and expect to complete the German part in January 2019. Next year I'm planning to finish away Chinese studies with a HSK test.

Execrise

This year I ran again Tough Viking obstacle course race. Since I got fired last year just before the race and got employed this year only in March, I've focused on anything but exercise on the 8 months after the race and trained regularly only on the 4 months before the race. Consequently I entered the race in the same physical condition as last year. This year I focused more on running time and less on clearing obstacles, running faster but clearing less obstacles as expected. This year I've been tranining in gym since November and might enroll next year to the race in better condition than ever.

Love

I've had two longer Tinder conversations. While 2 long convos a year does not produce enough practise in the game of seduction, it is still improvement. Chatting up girls in social events has continued as in last year but hasn't produced any sexual encounters. I've also had paid sex 3 times, budgeting one visit each month after finishing the trial period in my job. Paid sex with a sex worker I've met before and I'm familiar with has been the most mind-blowing experience in 2018. Contrary to popular claims, sex is not overrated and porn does not create unrealistic expectations compared to actual sexual encounters. Paid sex has been my biggest pleasure this year and it is just as great as fantasies presented in porn, just in a very different way.

A different kind of bar evening

Today, I went to Inferno nightclub, a heavy metal disco. I went to pick up women (anticipating mainly rejection) as opposed to dancing (the main thing in electronic music events) and drinking beer (the main thing in non-discos.)

So, my plan and goal was that I'll propose to 3 groups of women, get rejected and leave the bar.

My first proposal didn't count, since the girl just ignored it, probably not hearing it.

The second proposal was to a group of 2 women with jacket (jakkupuku), as opposed to some rock/metal-spirited garment. Naturally their clothes were black, after all this was a metal nightclub. A song started which they liked and they went to dancefloor. I asked one of them if she wanted company for dancing. She said generally that this dancefloor is free-for-all. I said "great". Then I started to dance, trying to make eye contact with her, but she rejected me by moving opposite to her girl pair and dogmatically maintaining eye contact to her. I exited dancefloor after 3 minutes.

In the third case, there was a pair of girls. One of them got picked by another man, and one was looking bored. I went to ask her if she didn't feel bored to stay in place while others danced. While doing this, I noticed that she was probably older than me. I didn't hear what she answered, but she didn't raise from her chair.

The third case was again with the other girl from the jakkupuku group. She was dancing alone in the floor while the second girl was already sitting at a bench. I went to dance in front of her, trying to establish eye contact to start some chat ("You need company for dancing?"). She looked the other way and after 30 secs I went away.

Having reached my quota of 3 girl groups, I went to toilet. A man there started a chat. He asked how my evening was going, and I told that 3 groups of girls rejected me as a dance partner and after further inquiries that I was bored and open to suggestions. He suggested that I should join him and he would introduce me for some of his friends. After me showing enthusiasm he emphasized that I should behave smarter and less enthusiastic and talk less. I followed him.

Then the bad luck stroke. He went to talk to the same 2 jakkupuku girls which both had rejected me. When this tall, handsome man went to their table and laid his hands on the table, smiling, the girls returned with eye contact and the interested smile which I see in photographs all the time but which is never directed for me.

Now I had the opportunity to witness seduction by a natural alpha, but I failed even that. I said that I got rejected by exactly both of these girls, and I probably should leave. This violated his explicit instruction to act more smart and talk less. So I exited the bar...

Despite lack of success, this was a better result than my earlier bar evenings. When me and the natural alpha exited the toilet, a man entered it. This man had been dancing alone in the dance floor, trying to dance opposite to the girls, oblivious to their rejection and lack of reaction. The natural alpha laid some insult towards him ("idiot") probably for his dance floor behaviour.

This bar evening was the first time someone noticed I was making a conerted attempt to pick up girls, and enlisted my support for his own efforts, although I failed at giving this support due to drunkenness and situational factors.

Earlier, that alone-dancing idiot would have been me.

Lost in music

Waltari played at Lost in Music festival in Sputnik. But the best band once again was a semi-unknown one, Pitbull Terrorist. My reaction to Waltari itself disappoinment, the same as for most bands I last heard and liked when young.



Pitbull Terrorist is the Cause For Effect of black metal. Both PT and CFE have very short songs which game the listener's expectations - first forming expectations and immediately breaking them. They sound extremely fun when drunk - still able to analyze how they break patterns but not disturbed by their lack of own message.

Cause For Effect was the warm-up band for Canatata Sangui, a band which actually has things to say. Social constructionism had a big effect on my worldview when I was younger, and Cantata Sangui is one of the few bands that sings about constructionist themes. It's the one band whose lyrics I like most. (There are other bands which make greater music, and still others which strike a good balance between music and lyrics, and still others which are not that good by any standard but which successfully express their original message with the skill they have.)

Budapest: Drum'n'bass

Just came from Corvinterö, a nightclub. They had a drum'n'bass event named "Breakbeat Massive vs. Deaf Company".

In Finland, people go to drum'n'bass parties to dance, and dance they will unless the police stops them. In Hungary, good drum'n'bass DJs are such a commodity that it's more like normal disco.

Corvinterö had two floors, a disco floor where drum'n'bass was played and a roof floor. Dancing started only after it came dark and people on the roof floor went down. Dance floor percentage was about 1% before the last 3 hours of the evening, during which it went up to 33%.

Expecting dance, I was there from the very beginning. Unfortnately, I couldn't make speech contact with the natives even if they were extroverted enough to make dance contact with me in the beginning when there was just one group of people on the dance floor. Even young people here don't speak English, so speech contact ended up in confusion despite 2 attempts with 2 different groups. Fortunately I could order drinks in English instead of pointing the menu with finger.

It was so much like Finnish events it's almost depressing. I'm getting bored here in Budapest as I'm alone in the middle of non-English-speaking people. It's too hot to be comfortable and the air is somehow bad, I've had flu symptoms the whole time I've been here.

Signs of low market value

Today, I started the evening by drinking with a friend. Then he went home, and I continued to a disco (no proper band was playing, and I wanted to dance instead of just sitting and sipping bear alone, which is boring).

One woman made eye contact with me and danced as my counterparty for some minutes. She was over 40 years old, clearly past her reproductive age.

No younger woman made eye contact with me during the evening, despite the fact that I spent a lot of time in the dance floor and in some cases the imbalance between men and women was big to my advantage. There are 2 possible implications:
1) My sexual market value is very low, and women instantly see it or
2) I have no idea how to make contact with the opposite sex in drunken bar situations, and this lack of skill is crippling my ability to start relationships.

Pävämäärä ja päihdeongelma

Ensin sanottiin 1.7. silloin lähdetään
sitten sanottiin 1.8 lähetetään muita ihmisiää
sitten lähtö "varmistui" ensimmäinen yhdeksättää
sen jälken ei edes ilmoitettu päivämäärää

älkää kysykö missä loppuu uskottavuus
älkää kysykö milloin loppuu suomessa-asuvuus.

EGC: Foreign Languages In EGC

First of all, I want to tell two stories that underplay the importance of language skills. First of all, Tommi said that learning foreign languages is mainly a hobby for the leisured. Secondly, a relative (mother's sister) told that she was visiting China as part of a tourist group, and the one person who had the best contact with the Chinese didn't even attempt to learn or speak Chinese - instead she used gestures. She was a nurse by occupation, so she was exposed to huge amounts of human relationship training in her work.

Here, I've met Swedish, German, British, Japanese, Korean and Chinese persons. I bought a Swedish novel (Kafka On The Beach) and to my surprise understood most of what I read. Despite that, spoken Swedish is producing problems: I couldn't understand anything announced on the train, nor anything spoken by the organizers. Reading the written notes poses no problems, though.

I've read the mandatory 6 years of Swedish, voluntary 2 years of German, and one course of Russian. In addition, I'm making good progress on Chinese (level of knowledge: 1500 - 2000 characters, while uneducated Chinese know 3000 - 4000 characters and educated ones 5000 - 6000). Also, I've banged through Slime Forest Adventure, a teaching game for Japanese. Being fluent in these these languages would give quite good coverage of the languages used in EGC (except for Korean), but I've noticed that even spoken English is quite difficult to understand when spoken by totally unknown persons with whom you haven't got a second of communication before, and on the other hand that most communication can be done with very little simple speaking. And English is fine for that little simple speaking.

There were some lectures where the lecturer couldn't speak English at all and all content was translated. (A Chinese speaker read straight from written notes which were also displayed on screen and immediately translated, which was great for me who am studying Chinese.) Translation slowed down the lectures and drew attention away from the content (which wasn't interesting at all in those translated lectures anyway).

Also I've spend most of my leisure among the Finns, and when people gather up, they usually gather according to their language group. Exceptional are mainly the British, who can go anywhere and be understood in their native language.

To sum it up, EGC underlines the importance of knowing well a few languages, so that you can actually understand what is spoken, the unimportance of hard-to-develop foreign language skills, the fact that the most widely teached and spoken languages really do cover the languages you'll meet, and the fact that mutual effort to be mutually understood by any language (gestures, speech, prices) easily overcomes language barriers when there is need.

Drunk: Can't Stop Blogging

First, a disclaimer. This post is not about you, it's about me noticing that the approach which has evidently brough much happiness for you is totally useless for me, and about formulating an alternative.

---

Being the attention whore that I am, can't stop blogging. The problem with blogging is that it brings indifferent kind of attention. Not good attention - the attention of new people in general and women in particular. Not bad attention - the attention of people who are waiting to use the info against me. Just indifferent attention - attention which does not have even potential significance to my happiness now or in 10 years.

There is something peculiar in the circle of people who read this blog and who I've seen face to face. I'm referring to the go player demographic. Their talk seldom touches relevant and important things, but always lingers around and teases enough to have kept me in their company for years. Here are a few examples.

1) Market value talk.
This talk peaked in the Habsburger days when finding girlfriends was a timely challenge for them. They talked about it in very abstract terms, using evolutionary psychology for justification and quoting the behaviour of apes. Maybe they were able to draw links between everyday behaviour and the high theory, but for me, something way more concrete like Rules of the Game would have much better.

2) Despite many of them working in the same profession, not once have I heard them tell their pay. Yeah, thanks a lot for the help in pay negotiations. Instead, there is an unwritten rule to avoid discussion about work-related topics.

3) Political crap. Talking about it is a fun pasttime, but who cares?

One important exception is programming, a topic which is both practical and where their talk is on the same level, at least as long as no one mentions category theory.