Jos Aamulehti ei täytä äärimmäisen korkeita laatuvaatimuksia, voi hankkia The Economistin lähimmästä lehtipisteestä (ainakin rautatieasemalla niitä myydään). Jotain lehden tasosta kertoo se, että lehdestä löytyy mainos, joka kelpaisi vähemmän tasokkaan lehden artikkeliksi. Kyseisessä mainoksessa öljy-yhtiö Chevron-Texaco myöntää halvan öljyn kauden olevan ohi. Yhtiö tekee selväksi aikovansa pelata merkittävää roolia energian tuotannossa ja jakelussa myös öljyn jälkeisenä aikakautena. Chevron-Texaco varmaankin toivoo, että tulevaisuuden autot käyvät biokaasulla, biodieselillä, bioetanolilla, etc. - jos sähköautot ja sähköistetyt ratikat ovat tulevaisuuden liikenneratkaisu, öljy-yhtiöillä tulee olemaan vaikeaa keksiä liiketoimintansa uudelleen.
Lehdessä kirjoitetaan myös Uzbekistanista. Otsikkona on "Punishment, please.", ja siinä kirotaan sitä, että EU ja USA eivät asettaneet Uzbekistanille minkäänlaisia seurauksia verilöylystä. Tämä asianlaita muuttui viikko sitten, kun EU julisti Uzbekistanin asevientikieltoon. (Tämä ei tietääkseni ylittänyt HS:n uutiskynnystä.)
Lopuksi näyte The Economistin öljyn hintaa käsittelevästä artikkelista (sivu 1, sivu 2). Ainakin minun kohdallani tämä yli 100 vuotta vanha brittiläinen laatulehti laittoi uusiksi hyvän ulkomaanuutisen standardit, kun tutustuin lehteen ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten. HS:ssä lähinnä Sami Sillanpään ja Mika Parkkosen ulkomaanuutiset pääsevät samalle tasolle, kuin The Economistin tyypilliset kirjoitukset.
