Pajumies

Eräs leffan hienoimmista piirteistä oli 'sosiologinen' näkökulma uskontoon.

Tästä vinkkelistä katsottuna uskonnon tärkeitä piirteitä ovat:
1) Rituaalit, tavat ja tottumukset, kuten kevätjuhla / yksän parantaminen sammakolla
2) Selitykset ihmisestä, maailmasta ja elämän tarkoituksesta. Mitä tapahtuu kun ihminen kuolee? Mikä määrää sadon onnistumisen?
3) Normit. Millaisia sääntöjä ja puitteita asetetaan seksuaalisuuden ilmaisemiselle? Miten on normaalia pukeutua?

Leffassa tarjottiin kaksi eri vastausta näihin kaikkiin kysymyksiin. Lisäksi panin merkille, että lainvartijan uskonto laittoi pääpainon ihmisen moraalisuudelle, ja karulle saarelle syntyneiden uskonto pohjautui sadonkorjuun ensisijaiseen tärkeyteen.

Kerrankin leffa, jossa kauhua eivät herätä digitaalidemonit vaan ihmiset!
Annan pajumiehelle vuoden "leffa, jossa on yritystä" -palkinnon.

Science fiction

I stopped reading scifi at the beginning of this year. The reason was disillusionment.
The heart good scifi is speculation - technological or sociologial - combined with good basic storytelling. This means, firstly, that scifi should have something to say about the current and the future society, altough the link is far from direct. Secondly, it should be possible to judge scifi according to real-life knownledge about technology, society and human behaviour.
The people in Tampere scifi association had very different opinion. For them, it was just another branch of literature. This is reflected in their magazine, Portti. It is filled with short stories of magic, mysticism and horror. Dull, unimaginative social criticism is entirely humanist: it describes how capitalism mistreats poor human beings. To sum up: It's scifi without speculation. The short stories are fun to read, until you discover the pattern.
Not to be black-and-white, I do recommend the association for people who like audiovisual stuff. You may also enjoy it, if you have a good knownledge of literature in general, in addition to scifi and fantasy.
The reason for telling this is a new blog, Yksityisetsivä. Its speculation about longer life and survivalism is exactly the kind of stuff that (amateur) scifi should process, but fails to do.


The second reason was a political discussion group. When the war raged in Iraq, two history gurus wrote long texts about USA, muslim countries and NATO. The quality of opinions was much higher than in the newspapers.
It convinced me that history might be more interesting. Firstly, it links seamlessly with current-day events. Secondly, it happens in the same world: the books are linked with each other more intensively, and the link is not based only on stereotypes and genre cliches. Thirdly, you can actually discuss about it - it seems that it's very difficult to discuss about scifi in any other way than listing books and classifying them in liked / disliked axis.

The effects will take a long time to appear, if there are any.

Käytännön ongelma

Jalkasienen ärsyttävin oire on pistävä haju, joka lähtee leijailemaan ollessasi julkisilla paikoilla - aiheuttaen häiriötä niin bussissa, luetosalissa, työpisteessä tai kauppajonossa. Jalkasienen haju nimittäin lähtee kävelemisestä. Normaalit hajut lähtevät jostakin fyysisestä objektista, ja kun peset tuon esineen, niin hajukin lähtee. Jalkasienen haju ei tartu edes sukkiin - kun ottaa kengät pois, ja haistaa sukkia ja kenkiä, ne eivät haise mitenkään erikoisilta (ainahan ne joltain haisevat). Kun haju kuitenkin on läsnä kaikkialla, niin ensimmäinen reaktio on kuvitella takki likaiseksi ja pestä se. Tämä ei tietenkään ratkaise ongelmaa.


Edellisellä kerralla meni pitkään, ennen kuin keksin, että syy saattaisi olla jalkasieni. Ennen sitä ehdin aiheuttaa paljon häiriötä kanssaeläjilleni bussissa ja työpaikalla. Asiaa pahensi se, että pesin vaatteeni väärin, niin että ne haisivat pesuaineelta. Sen jälkeen oli vielä vaikeampaa tajuta, ettei haju johtunut väärästä pesusta, tai että olisin pessyt vaatteeni oikein (kun jalkasienen haju antoi toisenlaista viestiä). Jossain vaiheessa ostin kokonaan uuden vaatekerran.


Asia ratkesi, kun lopulta hankin apteekista Lamisil-voiteen. En vieläkään ole 100% varma siitä, että kysymys oli jalkasienstä, mutta vaatteiden väärä pesu ei ole sitä ennen eikä sen jälkeen aiheuttanut tuollaista pistävää hajua.


Olisi ollut kaikin puolin parempi, jos olisin saanut nuo kokemuspisteet jollain muulla tavalla, kuin pitkään jatkuneella lähimmäisten häiritsemisellä ja vaatekertojen uusimisella. Ratkaisu oli sangen yksinkertainen, kun ongelman diagnoosi selvisi.


Normaaleilla ihmissuhdetaidoila varustettu henkilö olisi voinut saada tuon tiedon vähemmin vahingoin. Hän olisi voinut pyytää jotakuta muuta pesemään vaatekerran, näin eliminoiden yhden syyn. Hän olisi voinut keskustella ongelmasta jonkun kanssa, ja päätyä oikeaan ratkaisuun nopeammin. Hän olisi voinut muuttaa tutun luokse asumaan viikoksi, näin varmistaen, ettei haju johdu asunnosta.


Laitan blogin pariksi viikoksi jäihin: käytän tuon ajan sukkien ja kenkien pohjallisten desinfiointiin sekä halpojen redudanssikenkien etsintään. Desinfioin juuri kaikki asuntoni lattiat. Sieni uusiutui puolen vuoden jälkeen.


Tällä kertaa tiedän, ettei tarvitse leikata poninhäntää kaljuksi loogisena keinona eliminoida yksi potentiaalinen hajunlähde.
...ja jos kysymys ei ole sienestä, jonka voide ratkaisee, niin...
...olen kaulaani myöten pistävässä, arvaamattomasti käyttäytyvässä, kanssaihmisiä häiritsevässä hajussa, jonka lähdettä en tiedä ja josta huolimatta minun pitää koodata kahdeksan tuntia arkipäivässä.

Jälkihuomautus: Myöhemmin osoittautui, että kysymys oli asunnossa olevasta homeesta, joka tarttui vaatteisiin - ei jalkasienestä. Ja kaikki meni viimeisessä lauseesa kuvaamani skenaarion mukaan: hyvin alkanut poninhäntä sai mennä!