Saturday, November 08, 2003

Käytännön ongelma

Jalkasienen ärsyttävin oire on pistävä haju, joka lähtee leijailemaan ollessasi julkisilla paikoilla - aiheuttaen häiriötä niin bussissa, luetosalissa, työpisteessä tai kauppajonossa. Jalkasienen haju nimittäin lähtee kävelemisestä. Normaalit hajut lähtevät jostakin fyysisestä objektista, ja kun peset tuon esineen, niin hajukin lähtee. Jalkasienen haju ei tartu edes sukkiin - kun ottaa kengät pois, ja haistaa sukkia ja kenkiä, ne eivät haise mitenkään erikoisilta (ainahan ne joltain haisevat). Kun haju kuitenkin on läsnä kaikkialla, niin ensimmäinen reaktio on kuvitella takki likaiseksi ja pestä se. Tämä ei tietenkään ratkaise ongelmaa.


Edellisellä kerralla meni pitkään, ennen kuin keksin, että syy saattaisi olla jalkasieni. Ennen sitä ehdin aiheuttaa paljon häiriötä kanssaeläjilleni bussissa ja työpaikalla. Asiaa pahensi se, että pesin vaatteeni väärin, niin että ne haisivat pesuaineelta. Sen jälkeen oli vielä vaikeampaa tajuta, ettei haju johtunut väärästä pesusta, tai että olisin pessyt vaatteeni oikein (kun jalkasienen haju antoi toisenlaista viestiä). Jossain vaiheessa ostin kokonaan uuden vaatekerran.


Asia ratkesi, kun lopulta hankin apteekista Lamisil-voiteen. En vieläkään ole 100% varma siitä, että kysymys oli jalkasienstä, mutta vaatteiden väärä pesu ei ole sitä ennen eikä sen jälkeen aiheuttanut tuollaista pistävää hajua.


Olisi ollut kaikin puolin parempi, jos olisin saanut nuo kokemuspisteet jollain muulla tavalla, kuin pitkään jatkuneella lähimmäisten häiritsemisellä ja vaatekertojen uusimisella. Ratkaisu oli sangen yksinkertainen, kun ongelman diagnoosi selvisi.


Normaaleilla ihmissuhdetaidoila varustettu henkilö olisi voinut saada tuon tiedon vähemmin vahingoin. Hän olisi voinut pyytää jotakuta muuta pesemään vaatekerran, näin eliminoiden yhden syyn. Hän olisi voinut keskustella ongelmasta jonkun kanssa, ja päätyä oikeaan ratkaisuun nopeammin. Hän olisi voinut muuttaa tutun luokse asumaan viikoksi, näin varmistaen, ettei haju johdu asunnosta.


Laitan blogin pariksi viikoksi jäihin: käytän tuon ajan sukkien ja kenkien pohjallisten desinfiointiin sekä halpojen redudanssikenkien etsintään. Desinfioin juuri kaikki asuntoni lattiat. Sieni uusiutui puolen vuoden jälkeen.


Tällä kertaa tiedän, ettei tarvitse leikata poninhäntää kaljuksi loogisena keinona eliminoida yksi potentiaalinen hajunlähde.
...ja jos kysymys ei ole sienestä, jonka voide ratkaisee, niin...
...olen kaulaani myöten pistävässä, arvaamattomasti käyttäytyvässä, kanssaihmisiä häiritsevässä hajussa, jonka lähdettä en tiedä ja josta huolimatta minun pitää koodata kahdeksan tuntia arkipäivässä.

Jälkihuomautus: Myöhemmin osoittautui, että kysymys oli asunnossa olevasta homeesta, joka tarttui vaatteisiin - ei jalkasienestä. Ja kaikki meni viimeisessä lauseesa kuvaamani skenaarion mukaan: hyvin alkanut poninhäntä sai mennä!

No comments: