Introverted: 56%
Intuitive: 12%
Thinking: 38%
Judging: 33%
Pitäisi joskus kirjoittaa neljästä ruumiinnesteestä ja niiden suhteesta persoonallisuustestien ongelmiin, mutta se vaatisi lähdemateriaalin esiinkaivamista. Hyvä artikkeli persoonallisuustestien vajavaisuuksistä löytyy täältä.
PS. Mielestäni INTP:n takaa löytyvä kuvaus sopii minuun aivan yhtä hyvin kuin INTJ:n.
Friday, May 27, 2005
Thursday, May 26, 2005
Kadunvaltausbileet
Viime perjantain vietin Tila Haltuun -tapahtumassa eli kadunvaltauksessa.
Lössiä alkoi kerääntyä 15.45 Rillingin eteen . Tässä vaiheessa ihmisille jaettiin ohjelappusia. Neljän aikoihin yksi kovaäänisellä varustettu henkilö ilmoittautui tiedottajaksi, ja kehotti jengiä seuraamaan perässään. Vartin kävelyn jälkeen he löysivät sopivan kadun ja se otettiin haltuun. Katu suljettiin autoilta.
Väkeä oli paikalla arviolta 100 - 200 henkeä. Varsinaiset bileet alkoivat, kun äänentoistolaitteisto saatiin pystyyn ja tekno alkoi pauhata. Jotkut jorasivat, toiset eivät. Musiikki ei selvästikään ollut suurimmalle osalle ihmisistä pääasia: Tanssiprosentti pysyi alle 10%:ssa lähes koko ajan.
Lähin vertailukohta tapahtumalle lienee Kukkaispäivät. Tärkein ero (tapahtuman koon lisäksi) on se, että Kukkaispäivillä väkijoukon rooli on tuijottaa passiivisena, kun ammattilaiset viihdyttävät heitä. Kadunvaltauksessa yleisö muodostaa sirkuksen.
Paikalla oli monenlaista temppuilijaa. Ensinnäkin vaihtoehtoihmiset olivat pukeutuneet värikkäästi ja omintaikeisesti. Mukana oli useampi setti pilailuvälineitä: saippuakuplan puhaltimia, sirkuskeppejä ja hyppynaruja.
Oma lukunsa oli poliittinen pelleily. Vasemmistonuoret pystyttivät lippuja, ja Oikeutta Eläimille jakoi esitteitä häkkiin suljetuista isosilmäisistä, pörröisistä eläimistä. Jossain vaiheessa järjestettiin Halonen-vaateliikettä vastaan suunnattu mielenosoitus eläinten oikeuksien puolesta. Se oli koominen monella tasolla. Siinä vedottiin ihmisiin, jotka haluavat toimia kaiken hyvän puolesta kaikkea pahaa vastaan. He tuskin olisivat saaneet tarpeeksi lössiä paikalle, elleivät olisi hyväksikäyttäneet ihmisten biletysintoa kauniina kesäpäivänä. Tässä vaiheessa Tiedemies tuli paikalle työntäen lastenvaunuja, ja huomautti, että kuuluttajan viesti - "Olemalla vastuullinen kuluttaja sinä voit vaikuttaa siihen, miten eläimiä kohdellaan" - oli kuin suoraan konsumeristiselta radiokanavalta. Ilmeisesti mielenosoituksella ei ollut toivottua vaikutusta, koska siitä ei raportoitu edes seuraavan päivän paikallislehdessä (kuten ei koko kadunvaltaustapahtumaaa).
Kolmas viihdyttäjäjoukko (johon minäkin kuuluin) olivat teknoilijat. Musiikin alkamisen ja päättymisen välillä katu ei tyhjentynyt kertaakaan.
Tapahtumalla ei ollut virallisia järjestäjiä. Näkyviä etukäteen tehtäviä valmisteluja olivat ainakin (1) Ohjelappusten ja mainosten levittäminen, (2) DJ:den hankkiminen ja äänentoistolaitteiden rahtaaminen paikalle, (3) Poliittisten kojujen pystyttäminen ja (4) Banderollin tekeminen ja tiedottajan valinta. En osaa arvioida, kuinka suuri joukkio oli takana. Ainakin Maan Ystävät ja Vasemmistonuoret olivat valmistelemassa tapahtumaa.
Koska tapahtumaa ei edes uutisoitu Aamulehdessä, se ei voinut merkittävästi häiritä ihmisten elämää.
Muissa blogeissa tapahtuma on kerännyt negatiivisia kommentteja. En koe koskaan olleeni vaihtoehtoinen, joten en koe vaihtoehtoväen mukana bilettämistä identiteettiäni uhkaavaksi tekijäksi. En myöskään ole todistanut vaihtoehtoisen elämäntavan negatiivisia seurauksia (vielä), joten minulla ei ole rationaalista syytä dissata heitä. Minulle kysymys oli hyvin onnistuneista ulkoilmabileistä.
Lössiä alkoi kerääntyä 15.45 Rillingin eteen . Tässä vaiheessa ihmisille jaettiin ohjelappusia. Neljän aikoihin yksi kovaäänisellä varustettu henkilö ilmoittautui tiedottajaksi, ja kehotti jengiä seuraamaan perässään. Vartin kävelyn jälkeen he löysivät sopivan kadun ja se otettiin haltuun. Katu suljettiin autoilta.
Väkeä oli paikalla arviolta 100 - 200 henkeä. Varsinaiset bileet alkoivat, kun äänentoistolaitteisto saatiin pystyyn ja tekno alkoi pauhata. Jotkut jorasivat, toiset eivät. Musiikki ei selvästikään ollut suurimmalle osalle ihmisistä pääasia: Tanssiprosentti pysyi alle 10%:ssa lähes koko ajan.
Lähin vertailukohta tapahtumalle lienee Kukkaispäivät. Tärkein ero (tapahtuman koon lisäksi) on se, että Kukkaispäivillä väkijoukon rooli on tuijottaa passiivisena, kun ammattilaiset viihdyttävät heitä. Kadunvaltauksessa yleisö muodostaa sirkuksen.
Paikalla oli monenlaista temppuilijaa. Ensinnäkin vaihtoehtoihmiset olivat pukeutuneet värikkäästi ja omintaikeisesti. Mukana oli useampi setti pilailuvälineitä: saippuakuplan puhaltimia, sirkuskeppejä ja hyppynaruja.
Oma lukunsa oli poliittinen pelleily. Vasemmistonuoret pystyttivät lippuja, ja Oikeutta Eläimille jakoi esitteitä häkkiin suljetuista isosilmäisistä, pörröisistä eläimistä. Jossain vaiheessa järjestettiin Halonen-vaateliikettä vastaan suunnattu mielenosoitus eläinten oikeuksien puolesta. Se oli koominen monella tasolla. Siinä vedottiin ihmisiin, jotka haluavat toimia kaiken hyvän puolesta kaikkea pahaa vastaan. He tuskin olisivat saaneet tarpeeksi lössiä paikalle, elleivät olisi hyväksikäyttäneet ihmisten biletysintoa kauniina kesäpäivänä. Tässä vaiheessa Tiedemies tuli paikalle työntäen lastenvaunuja, ja huomautti, että kuuluttajan viesti - "Olemalla vastuullinen kuluttaja sinä voit vaikuttaa siihen, miten eläimiä kohdellaan" - oli kuin suoraan konsumeristiselta radiokanavalta. Ilmeisesti mielenosoituksella ei ollut toivottua vaikutusta, koska siitä ei raportoitu edes seuraavan päivän paikallislehdessä (kuten ei koko kadunvaltaustapahtumaaa).
Kolmas viihdyttäjäjoukko (johon minäkin kuuluin) olivat teknoilijat. Musiikin alkamisen ja päättymisen välillä katu ei tyhjentynyt kertaakaan.
Tapahtumalla ei ollut virallisia järjestäjiä. Näkyviä etukäteen tehtäviä valmisteluja olivat ainakin (1) Ohjelappusten ja mainosten levittäminen, (2) DJ:den hankkiminen ja äänentoistolaitteiden rahtaaminen paikalle, (3) Poliittisten kojujen pystyttäminen ja (4) Banderollin tekeminen ja tiedottajan valinta. En osaa arvioida, kuinka suuri joukkio oli takana. Ainakin Maan Ystävät ja Vasemmistonuoret olivat valmistelemassa tapahtumaa.
Koska tapahtumaa ei edes uutisoitu Aamulehdessä, se ei voinut merkittävästi häiritä ihmisten elämää.
Muissa blogeissa tapahtuma on kerännyt negatiivisia kommentteja. En koe koskaan olleeni vaihtoehtoinen, joten en koe vaihtoehtoväen mukana bilettämistä identiteettiäni uhkaavaksi tekijäksi. En myöskään ole todistanut vaihtoehtoisen elämäntavan negatiivisia seurauksia (vielä), joten minulla ei ole rationaalista syytä dissata heitä. Minulle kysymys oli hyvin onnistuneista ulkoilmabileistä.
Thursday, May 19, 2005
Swägit
Kävin torstaina Vastavirtaklubilla swägeissä. Tämä Pispalassa sijaitseva pieni baari on keräänyt mainetta paikkana, jossa vähemmän tunnetut bändit ja DJ:t pääsevät soittamaan. Swäg taas on se porukka, jota aikaisemminkin kuvailin.
Illan musiikkierikoisuus oli puolen tunnin pätkä gabber-teknoa (tunnetaan myös hardcore-teknona), joka keräsikin lattian täyteen. Muutenkin meininkin oli kohdallaan: Hitaamman setin aikana, kun kukaan ei tanssinut, lattialla alettiin hyppiä narua (monessako bileesä näin käy?). Lopussa myös tanssiprosentti kohosi aika lähelle 50%:tä.
Tutustuin tyyppiin, joka oli ollut 2 1/2 kuukautta Burmassa vaihdossa. Vaihto-ohjelman tavoitteena oli edistää yhteistyötä kuvataiteen keinoin, ja se oli pyörinyt vuodesta 2001. Tämän tyypin tehtävä oli opettaa kotisivujen tekemistä ja visuaalista hahmotusta.
Hän sanoi, että valkoinen mies voi Myanmarissa tehdä lähes mitä tahansa, kunhan ei ylitä tiettyä rajaa. Heroiinin salakuljetuksestakin selviää lahjomalla, mutta Aung San Suu Kyi:n nimeä ei kannata mainita julkisella paikalla. Kuulemma Internetkin on raskaasti sensuroitu.
Monet paikallisista opiskelijoista muistavat omakohtaisesti demokratiarliikkeen kukistumisen, koska jotain tärkeää tapahtui juuri sen yliopiston lähellä, jossa hän oli vaihdossa.
Tyyppi vastasi maksaneensa lahjuksia kaksi kertaa. Esimerkkinä hän kertoi hän maksaneensa 2 euron lahjuksen päästäkseen alueelle, jolle ei olisi periaatteessa saanut mennä. Lahjuksen koko kertoo karua kieltään alueen elintasosta.
Kuulemma maa on erittäin viljavaa, eikä siellä alhaisesta elintasosta huolimatta nähdä nälkä. Kasveista voi saada 3-4 satoa vuodessa, ja riisiä voisi kasvattaa lähes kaikkialla. Kuulemma ruokaa riittää paljon poisheitettäväksi asti, kun sähkönjakelu on epävarmaa ja kylmäsäilytystilat puutteellisia.
Illan musiikkierikoisuus oli puolen tunnin pätkä gabber-teknoa (tunnetaan myös hardcore-teknona), joka keräsikin lattian täyteen. Muutenkin meininkin oli kohdallaan: Hitaamman setin aikana, kun kukaan ei tanssinut, lattialla alettiin hyppiä narua (monessako bileesä näin käy?). Lopussa myös tanssiprosentti kohosi aika lähelle 50%:tä.
Tutustuin tyyppiin, joka oli ollut 2 1/2 kuukautta Burmassa vaihdossa. Vaihto-ohjelman tavoitteena oli edistää yhteistyötä kuvataiteen keinoin, ja se oli pyörinyt vuodesta 2001. Tämän tyypin tehtävä oli opettaa kotisivujen tekemistä ja visuaalista hahmotusta.
Hän sanoi, että valkoinen mies voi Myanmarissa tehdä lähes mitä tahansa, kunhan ei ylitä tiettyä rajaa. Heroiinin salakuljetuksestakin selviää lahjomalla, mutta Aung San Suu Kyi:n nimeä ei kannata mainita julkisella paikalla. Kuulemma Internetkin on raskaasti sensuroitu.
Monet paikallisista opiskelijoista muistavat omakohtaisesti demokratiarliikkeen kukistumisen, koska jotain tärkeää tapahtui juuri sen yliopiston lähellä, jossa hän oli vaihdossa.
Tyyppi vastasi maksaneensa lahjuksia kaksi kertaa. Esimerkkinä hän kertoi hän maksaneensa 2 euron lahjuksen päästäkseen alueelle, jolle ei olisi periaatteessa saanut mennä. Lahjuksen koko kertoo karua kieltään alueen elintasosta.
Kuulemma maa on erittäin viljavaa, eikä siellä alhaisesta elintasosta huolimatta nähdä nälkä. Kasveista voi saada 3-4 satoa vuodessa, ja riisiä voisi kasvattaa lähes kaikkialla. Kuulemma ruokaa riittää paljon poisheitettäväksi asti, kun sähkönjakelu on epävarmaa ja kylmäsäilytystilat puutteellisia.
Tuesday, May 17, 2005
Tahdon lyödä, tahdon tappaa, tahdon olla ihminen
Islam Karimov decided to predict the future by creating it.
(Unfortunately I can't give credit to the person who made the picture; I've forgotten the website.)
(Unfortunately I can't give credit to the person who made the picture; I've forgotten the website.)
Sunday, May 15, 2005
Tsekki on uusi maailmanmestari!
Menin erääseen baariin, jossa kolmen hengen go-seurue katsoi innokkasti jääkiekkoa. He kysyivät, olenko seurannut MM-sarjaa. Vastasin, että muistan Suomen voittaneen MM-sarjan monta vuotta sitten, mistä seurasi mieletön juhlinta. Vastaus varmaan huvitti heitä, vaikka he eivät näyttäneetkään reaktioitaan ulospäin. Eihän tuo vastaus käsitelly edes tämän vuoden MM-sarjaa.
Jossain vaiheessa näytettiin kuvia kulta- ja hopeamitaleista, jotka "odottivat voittajaa". Tässä vaiheessa minulle selvisi, että kysymys oli finaalista.
Baarin takahuoneesta kuului vähän väliä humalaista mölinää, ja se kirvoitti kommentteja tyyliin "onko siellä eläimiä". Kun ottelu sitten päättyi, takahuoneesta tuli kaksi miestä, joista toinen kantoi Tsekin lippua! Välillä nuo miehet tuulettivat huudellen suomalaisia irtosanoja (Mestarit! Mestarit!), välillä puhuivat vierasta kieltä. Sitten he tarjosivat rommipaukun kaikille 6:lle henkilölle, jotka olivat läsnä.
Todistettuani tätä voitonjuhlintaa ja urheilun yhdistävää vaikutusta uskon ymmärtäväni hieman paremmin penkkiurheilijoita, jotka menevät baariin katsomaan matseja yhdessä muiden kanssa. En edelleenkään ymmärrä ihmisiä, jotka viitsivät katsoa urheilua kotona - mutta eivät hekään varmaan ymmärrä ihmisiä, jotka pelaavat kotona go:ta koneen välityksellä.
Jossain vaiheessa näytettiin kuvia kulta- ja hopeamitaleista, jotka "odottivat voittajaa". Tässä vaiheessa minulle selvisi, että kysymys oli finaalista.
Baarin takahuoneesta kuului vähän väliä humalaista mölinää, ja se kirvoitti kommentteja tyyliin "onko siellä eläimiä". Kun ottelu sitten päättyi, takahuoneesta tuli kaksi miestä, joista toinen kantoi Tsekin lippua! Välillä nuo miehet tuulettivat huudellen suomalaisia irtosanoja (Mestarit! Mestarit!), välillä puhuivat vierasta kieltä. Sitten he tarjosivat rommipaukun kaikille 6:lle henkilölle, jotka olivat läsnä.
Todistettuani tätä voitonjuhlintaa ja urheilun yhdistävää vaikutusta uskon ymmärtäväni hieman paremmin penkkiurheilijoita, jotka menevät baariin katsomaan matseja yhdessä muiden kanssa. En edelleenkään ymmärrä ihmisiä, jotka viitsivät katsoa urheilua kotona - mutta eivät hekään varmaan ymmärrä ihmisiä, jotka pelaavat kotona go:ta koneen välityksellä.
Friday, May 13, 2005
Palkitsemisesta
Oletetaan, että harrastuksen H piirissä jaetaan yksi tai useampi palkinto. Palkinnon jakamisella voi olla ainakin kolmenlaisia tavoitteita:
(1) Kannustaa ihmisiä harrastamaan H:ta. Esim. Metusaleh Mouse- palkinto.
(2) Tehdä tunnetuksi harrastusta H ja sen tuloksia. Tämä on mm. Kuukkelin ja Finlandia-palkintojen tavoite.
(3) Määritellä sitä, mitä pidetään arvostettavana ja hyvänä, esim. Nobelin rauhanpalkinto.
Keskityn tässä kirjoituksessa kolmanteen tavoitteeseen.
Monissa organisaatioissa jaetaan vuosittain palkintoja, joiden ainut tarkoitus on määritellä, mikä on toivottavaa käyttäytymistä. Tällaisia palkintoja ovat koulumaailmassa stipendit, työelämässä erilaiset Vuoden työntekijä-tyyliset palkinnot. Välivuoteni työpaikassa jaettiin vuosittain Venture-palkinto projektille, joka oli onnistuneesti tuotteistanut uuden idean.
Tyypillisesti näiden palkintojen rahallinen arvo on vähäinen. Ne eivät pyri luomaan materiaalisia kannusteita, jotta rationaalinen taloudellinen toimija muuttaisi käyttäytymistään saadakseen palkinnon. Pääpaino on mallioppimisella: Nostetaan yksi henkilö jalustalle, kerrotaan syyt, joiden perusteella hänet palkitaan, ja tehdään selväksi, että kuka tahansa voi saada palkinnon vastaavalla käyttäytymisellä. Jotta asenteiden muokkaus olisi tehokasta, tieto palkinnon jakamisesta levitetään mahdollisimman tehokkaasti.
Palkinnon jakaa jokin arvovaltainen henkilö. Kunniakirja on usein käytetty esineellistämisen muoto. Samalla uusinnetaan hierarkiaa tekemällä selväksi, että kyseisen henkilön ojentama palkinto on arvokkaampi, kuin kenen tahansa antama vastaavan arvoinen esine; että palkinnon antaja on palkinnon saajien yläpuolella. Palkinnon antajan mielipide on tärkeämpi kuin sen saajan. Saaja ja antaja ovat samalla viivalla ainoastaan silloin, kun palkinnon jakamiseen ei liity minkäänlaista harkinnanvaraa (esim. urheilukilpailut).
Palkintoa annettaessa pidettävät puheet voi jakaa kahteen luokkaan. Ensinnäkin, voidaan korostaa riippumattomia kriteereitä, joiden perusteella palkinto jaetaan. Tällöin korostetaan sitä, että palkinnon saaja täyttää kriteerit. Toinen mahdollisuus on attribuoida, että saaja ansaitsi palkinnon joidenkin luonteenpiirteidensä ansoista. Tällöin korostetaan sitä, että itse teot ovat heijastumia ja tuloksia oikeanlaisista asenteista.
Seuraava esimerkki koskee kuvitteellista opiskeluun liittyvää palkintoa (jota siis ei ole olemassa).
a) "Seuraavaksi jaetaan Vuoden Noppapalkinto Matti Kuusistolle! Matti on tuonut maisterintutkintoaan tänä vuonna 60 noppaa lähemmäksi, ja siitä hyvästä annamme hänelle litran 60-prosenttista alkoholia! Hän
on känninsä ansainnut!"
b) "Seuraavaksi jaamme Vuoden Nörttiluuseripalkinnon Matti Kuusistolle! Hän on hikaroinut säälittävät 60 opintoviikkoa. No niin, tuleppas Matti-poju kiltisti ottamaan kunniakirjasi [nimi]-sedältä." [odottaa vähän
aikaa] "Mitä? Eikö Matilla ole munaa vastata tekosistaan yleisön edessä? Vai onko hän jäänyt kotiinsa lukemaan matikankirjojaan? Eihän siinä
ole mitään pahaa, kaikkihan me olemme joskus lukeneet kirjan!"
Kultaisessa Kuukkelissa julkisuuden hakeminen on selvästi tärkein motiivi, mutta arvojen määritteleminen tulee hyvänä kakkosena:
Tässä bloggaajan palkitsemisen arvoiseksi ominaisuudeksi määritellään valmius uhrautumiseen, jolla tarkoitettaneen yksityisyyden murenemista ja kirjoittamisen vaatimaa aikaa. Palkintosivulla annetaan jokaisesta voittajasta erillinen arvolatautunut kuvaus. Jotkut kuvaukset muistuttavat tyyliltään kirjallisuusarvosteluja. Julkisuusmotiivia korostaa se, että osa kuvauksista viittaa uutisista tuttuihin aiheisiin.
Koska blogistanissa ei ole selkeää hierarkiaa, ei kuukkelikaan sitä voi vahvistaa. Luulen kuitenkin, että palkinnon herättämä kritiikki on lähtöisin juuri siitä, että halutaan kieltää palkinnon tärkeys, koska palkintoja ei jaettu kritisoijien mieltymysten mukaan. Kritiikki on osoitus arvovaltaisuudesta; kukaan ei kritisoinut minua, kun valitsin vuoden 2004 kolme parasta blogia, koska minua ei katsottu riittävän tärkeäksi tahoksi.
(1) Kannustaa ihmisiä harrastamaan H:ta. Esim. Metusaleh Mouse- palkinto.
(2) Tehdä tunnetuksi harrastusta H ja sen tuloksia. Tämä on mm. Kuukkelin ja Finlandia-palkintojen tavoite.
(3) Määritellä sitä, mitä pidetään arvostettavana ja hyvänä, esim. Nobelin rauhanpalkinto.
Keskityn tässä kirjoituksessa kolmanteen tavoitteeseen.
Monissa organisaatioissa jaetaan vuosittain palkintoja, joiden ainut tarkoitus on määritellä, mikä on toivottavaa käyttäytymistä. Tällaisia palkintoja ovat koulumaailmassa stipendit, työelämässä erilaiset Vuoden työntekijä-tyyliset palkinnot. Välivuoteni työpaikassa jaettiin vuosittain Venture-palkinto projektille, joka oli onnistuneesti tuotteistanut uuden idean.
Tyypillisesti näiden palkintojen rahallinen arvo on vähäinen. Ne eivät pyri luomaan materiaalisia kannusteita, jotta rationaalinen taloudellinen toimija muuttaisi käyttäytymistään saadakseen palkinnon. Pääpaino on mallioppimisella: Nostetaan yksi henkilö jalustalle, kerrotaan syyt, joiden perusteella hänet palkitaan, ja tehdään selväksi, että kuka tahansa voi saada palkinnon vastaavalla käyttäytymisellä. Jotta asenteiden muokkaus olisi tehokasta, tieto palkinnon jakamisesta levitetään mahdollisimman tehokkaasti.
Palkinnon jakaa jokin arvovaltainen henkilö. Kunniakirja on usein käytetty esineellistämisen muoto. Samalla uusinnetaan hierarkiaa tekemällä selväksi, että kyseisen henkilön ojentama palkinto on arvokkaampi, kuin kenen tahansa antama vastaavan arvoinen esine; että palkinnon antaja on palkinnon saajien yläpuolella. Palkinnon antajan mielipide on tärkeämpi kuin sen saajan. Saaja ja antaja ovat samalla viivalla ainoastaan silloin, kun palkinnon jakamiseen ei liity minkäänlaista harkinnanvaraa (esim. urheilukilpailut).
Palkintoa annettaessa pidettävät puheet voi jakaa kahteen luokkaan. Ensinnäkin, voidaan korostaa riippumattomia kriteereitä, joiden perusteella palkinto jaetaan. Tällöin korostetaan sitä, että palkinnon saaja täyttää kriteerit. Toinen mahdollisuus on attribuoida, että saaja ansaitsi palkinnon joidenkin luonteenpiirteidensä ansoista. Tällöin korostetaan sitä, että itse teot ovat heijastumia ja tuloksia oikeanlaisista asenteista.
Seuraava esimerkki koskee kuvitteellista opiskeluun liittyvää palkintoa (jota siis ei ole olemassa).
a) "Seuraavaksi jaetaan Vuoden Noppapalkinto Matti Kuusistolle! Matti on tuonut maisterintutkintoaan tänä vuonna 60 noppaa lähemmäksi, ja siitä hyvästä annamme hänelle litran 60-prosenttista alkoholia! Hän
on känninsä ansainnut!"
b) "Seuraavaksi jaamme Vuoden Nörttiluuseripalkinnon Matti Kuusistolle! Hän on hikaroinut säälittävät 60 opintoviikkoa. No niin, tuleppas Matti-poju kiltisti ottamaan kunniakirjasi [nimi]-sedältä." [odottaa vähän
aikaa] "Mitä? Eikö Matilla ole munaa vastata tekosistaan yleisön edessä? Vai onko hän jäänyt kotiinsa lukemaan matikankirjojaan? Eihän siinä
ole mitään pahaa, kaikkihan me olemme joskus lukeneet kirjan!"
Kultaisessa Kuukkelissa julkisuuden hakeminen on selvästi tärkein motiivi, mutta arvojen määritteleminen tulee hyvänä kakkosena:
Palkinnon tarkoituksena on antaa tunnustusta niille, jotka itseään (ja toisiaan) säälimättä kaatavat aivojensa sisällön koko maailman nähtäväksi ja ruodittavaksi.
Tässä bloggaajan palkitsemisen arvoiseksi ominaisuudeksi määritellään valmius uhrautumiseen, jolla tarkoitettaneen yksityisyyden murenemista ja kirjoittamisen vaatimaa aikaa. Palkintosivulla annetaan jokaisesta voittajasta erillinen arvolatautunut kuvaus. Jotkut kuvaukset muistuttavat tyyliltään kirjallisuusarvosteluja. Julkisuusmotiivia korostaa se, että osa kuvauksista viittaa uutisista tuttuihin aiheisiin.
Koska blogistanissa ei ole selkeää hierarkiaa, ei kuukkelikaan sitä voi vahvistaa. Luulen kuitenkin, että palkinnon herättämä kritiikki on lähtöisin juuri siitä, että halutaan kieltää palkinnon tärkeys, koska palkintoja ei jaettu kritisoijien mieltymysten mukaan. Kritiikki on osoitus arvovaltaisuudesta; kukaan ei kritisoinut minua, kun valitsin vuoden 2004 kolme parasta blogia, koska minua ei katsottu riittävän tärkeäksi tahoksi.
Subscribe to:
Posts (Atom)