Prahan kevät

Lueskelin viikonloppuna tsekkoslovakian historiaa. Prahan kevät (1968) oli kahdella tapaa kiinnostava.

50- ja 60-luvun tsekkoslovakia oli kuin mikä tahansa itäblokin kommunistimaa: Yksityisyrittäjiä ei ollut, ihmisiä heitettiin vankilaan miten saattuu, ja kukaan ei ollut tyytyväinen. 1967 lopulla puolueen sisäinen, vapaampaa ja demokraattisempaa hallintoa vaativa uudistusliike halvaannutti puolueen toimintakyvyn. Tämän seurauksena sensuuri höltyi. Kun vanha puolueen pääjehu Novotny kuoli ja tilalle valittiin vapaamielisempi Dubcek, saavutettiin vuoden -68 kuluessa täysi sananvapaus ja puolue kirjoitti laajan uudistusohjelman. Siihen kuului mm. oppositiopuolueiden salliminen, yhden hengen yritysten laillistaminen sekä vapaampi kanssakäyminen länsimaiden kanssa. Suunnitelmaa alettiin toteuttaa Neuvostoliiton vastustuksesta huolimatta.
Elokuussa NL sitten miehitti koko maan yhdessä yössä. Kansalaiset aloittivat massiivisen rauhanomaisen vastarinnan.
Miehitysjoukot eivät saaneet edes tiedostusvälineitä vaiennettua. Siksi ohjeet vastarinnan muodoista saatiin tehokaaseen levitykseen.
Teiden ja katujen nimikyltit poistettiin tai siirrettiin väärille paikoille. Asukkaiden nimet poistettiin ovista ja postilaatikoista. Seinät täyttyivät graffiteista, joissa julistettiin Prahan kevään iskulausetta, "Democracy with a human face." Kansalaiset ryhtyivät henkilökohtaisiin keskusteluihin miehittäjien kanssa kaikissa mahdollisissa tilanteissa, ja ilmaisivat kannatuksensa miehityksen laittomuudesta sekä tsekkoslovakian uuden hallinnon paremmuudesta. Neuvostojoukoille järjestettiin mielenosoituksia.
Tämän seurauksena miehitysjoukkoja jouduttiin kierrättämään tiuhaan tahtiin - nopeimmat demoralisoituivat kolmessa päivässä.
Tsekkoslovakian kommunistinen puolue pystyi pitämään 14. puoluekokouksen miehityksen alla: tieto saatiin levitettyä osallistujille ilman, eivätkä miehittäjät olisivat löytäneet paikalle.
Loppujen lopuksi NL joutui palauttamaan vangitut uudistusmieliset päättäjät, ja neuvottelemaan heidän kanssaan. Heistä tehtiin nukkehallitus, joka yhä uskoi uudistuksen jatkamiseen, mutta joutui tekemään myönnytyksen toisensa jälkeen.
Parissa vuodessa tilanne saatiin entiseen kurjaan jamaan henkilövalinnoilla, kommunistisen puolueen sisäisellä puhdistuksella, sekä sensuurin ja mielivaltaisten tuomioiden palauttamisella.

Ei uskoisi, että kansalaisten asettomilla toimilla voi olla suurtakaan vaikutusta siinä vaiheesssa, kun maa on miehitetty. Ylipäänsä kansalaisten mielipiteillä ei näytä olevan mitään vaikutusta edes rauhan aikana - jos 90% kansasta vastustaa sotaa, ja osoittaa mieltään sitä vastaan, niin päättäjät voivat aivan hyvin lähettää joukkoja matkaan. Mutta näköjään yksimielisillä toimilla voi saada paljon aikaan.
Toiseksi, hitaalla hallinnoinnilla saatiin suht. nopeasti aikaan se, mihin miehitysjoukot eivät kyenneet.