Vs: Luokista

Homologia tarkoittaa samankaltaisuutta työssa ja vapaa-ajan vietossa. Paul Willisin esimerkki oli tehdastyöläinen, joka työssään rassaa tuotantovälineitä ja vapaa-ajallaan moottoripyörää, kunnellen koneiden pauketta muistuttavaa rock-musiikkia. Mainittakoon toisena esimerkkinä veneitä kunnostavat rakennustyöläiset.


En ole törmännyt mihinkään aineistoon tietoyhteiskunnan homologiasta. Kuitenkin tiedän, että jotkut kääntäjät lukevat pirusti kirjoja vapaa-ajallaan, tietojenkäpistelijät irkkaavat ja konffaavat linuxia, politiikan opiskelijat kokoontuvat omiin salaseuroihinsa.


Väittäisin, että tietoyhteiskunnassa homologia edistää yhteiskunnan sirpaloitumista. Työmaailmat ovat jo valmiiksi niin erilaisia, että kahden täysin eri alalla olevan ihmisen on vaikea käydä mielekästä keskustelua kummankaan alalta. Jos ihmiset viettävät myös vapaa-aikansa näissä sirpalemaailmoissa, niin jaetun todellisuuden määrä vähenee entisestään.


En osaa sanoa mitään homologisten harrastusten vaikutuksesta ammattitaitoon. Tuntimäärät ovat kuitenkin vaatimattomia verrattuna työtunteihin.


Jaettu todellisuus, josta keskutelijat etsivät kummallekin sopivan puheenaiheen, pitää siis hakea jostain muualta - esim. mediasta, yleissivistyksestä tai liikuntaharrastuksista.

Suostuminen organisaatioissa

Kari hakkaa isänsä käskystä halkoja. Hän toteaa: "Haenpa radion viihdykkeeksi."
"Jatkojohto löytyy autotallista", isä vastaa.


Tausta: Työ on puisevaa, ja koska radiolla ei ole mitään vaikutusta työtehoon,
pyynnöstä kieltäytyminen johtaisi vain auktoriteetin legitiimiyden kyseenalaistamiseen.


Jouni on toimistotyössä. Hän kysyy:
Jouni: "Voinko ottaa radion viihdykkeeksi?"
Pomo: "Et, se häiritsee muita."
Jouni: "Ei häiritse tätä työtehtävää, ja voin käyttää kuulokkeita."
Pomo: "Sinulla on track record, jonka mukaan teet sinulle annetut työt. Joten olkoon nyt tämän kerran."


Tausta: Pomo ei voi paljoakaan sille, jos Jouni hidastaa työtahtiaan. Toisaalta, pomo voi erottaa hänet, jos Jouni ei tottele. Koska töiden sujuminen on tärkeintä, se on ensisijainen arviointiperiaate.


Heikki on koulussa. Hän pohtii, kysyisikö mahdollisuutta ottaa radio taustamusiikiksi ryhmätyöhuoneeseen. Hän spekuloi, että ainut tulos olisi kielto ("Kaikki eivät musiikista pidä, se häiritsisi keskusteluanne, ei niin ole ennenkään tehty...") eikä hänellä olisi mitään vasta-argumentteja. Hän pitää suunsa kiinni.


Tausta: Oppilas voi tehdä vastarintaa vain häiritsemällä tai jättämällä tehtävät tekemättä. Häirinnästä ei ole muuta kuin haittaa. Tehtävien tekemättömyys ei paljoa hetkauta opettajaa. Koska muiden työrauha on tärkeintä, systeemi painottaa tottelevaisuutta.

Loru Panu Rajalanpojasta

Syy, miksi julkisuuden henkilöt eivät blogaa,
on iltapäivälehtien halu heittää lokaa.
Vaikka teksti olisi kuinka arkista,
löytyy sivulauseita, jotka käyvät karkista
toimittajalle, joka haluaa kohun nostaa
jotta ihmiset paljon lehtiä ostaa.

Todellisuuden ulkopuolella

K:Millaisella tärkeyssuodattimella edellinen linkki sisältää tärkeää tietoa?
V:Uutisten luomalla suodattimella.

Sen sijaan en tiedä yhtäkään blogaajaa, jolle se olisi relevantti. Markun suodattimella jokin yksittäinen juttu Moldovasta olisi ollut asiaa, mutta kuten Torven jutusta voi päätellä, uutisten luoman relevanssifiltterin käyttö on merkki huomion kiinnittämisestä vääriin asioihin.

Eli oire todellisuuden ulkopuolelle luisumisesta.

Tämän blogin eräs tarkoitus on ohjata ajatuksia todellisiin asioihin. Jos ne päästää harhailemaan liian pitkälle jaetusta sosiaalisesta todellisuudesta (johon kuuluvat jaetut relevanssifiltterit), se voi ainoastaan vaikeuttaa uusiin ihmisiin tutustumista.

Menempä huomenna tekemään todellisuustarkistuksen ihmisten keskelle.

(Työssä tapahtuvat ihmissuhteet eivät välttämättä edistä relevanssifiltterien asettumista kohdalleen, sillä työn sisäinen logiikka ohjaa kiinnittämään huomiota työasioihin. Ohjelmointityön harjaannuttamat relevanssifiltterit ovat erittäin hyödyttömiä uusiin ihmisiin tutustuttaessa. Kahvitauot ovat asia erikseen.)

Viikon linkki

Yleensä jätän kaikki demokratiasta ja terrorismista kertovat kirjoitukset väliin, sillä ne ovat järjestäen surkeaa assosiaatiohapuilua. Esimerkiksi demokratiakirjoitukset, joissa väitetään asian X olevan uhka nykyiselle maailmanjärjestykselle, mutta syy-seuraus-suhde jätetään kertomatta itsestäänselvänä ("Äänestämättömyys on uhka demokratialle").


Säänön vahvistava poikkeus on The Eurasian Politician. Sitä kirjoittaa kaksi suomalaista geopolitiikan gurua. Monet kirjoitukset kertovat sellaisista Venäjän lähialueista, jotka tosiaan heiluvat demokratian ja jonkin muun välimaastossa.


Kirjoitukset ovat sopivan lyhyitä ja erinomaisella asiantuntemuksella kirjoitettuja. Meille uutisten luomaan virtuaalimaailmaan uppoutuneille ne ovat erinomaista viihdettä, vaikka niillä ei olekaan mitään vaikutusta elämäämme.