Alkoholi

Humala on juuri niin hauska kuin seura, jossa se nautitaan. Yhteisöt voi jakaa kahteen luokkaan sen perusteella, miten ne suhtautuvat känniin.

Fiksuissa yhteisöissä humala on vapauttava rituaali, mutta enemmän väline kuin itse tarkoitus. Tällaisissa yhteisöissä pyritään hillitsemään madaltuneen itsekontrollin väistämättömiä haittavaikutuksia: Suoranaisiin kännisekoiluihin suhtaudutaan halveksunnalla, joka lähettää kuulijoille signaalin, että toilailuja ei pidetä arvossa. Yhteisön vanhemmat jäsenet suhtautuvat omiin menneisiin sekoiluihin samalla halveksunnalla ("nuori ja hullu, piti kokeilla kaikkea, nyt järkiintyneenä asiat ovat paremmin") Ihmiset juovat omaan tahtiin, eikä heitä kehoteta tuota tahtia kiristämään.

Toisissa yhteisöissä juotujen litrojen määrä on miehen tai naisen mitta. On ansio, jos pystyy juomaan toisen "pöydän alle". Heti kun lasi on tyhjä, kehoitetaan ottamaan vielä yksi. Illan mittaan kysellään, että montako tuoppia on tullut kumottua. Jäävedestä voidaan kommentoida, että "vähemmästkin on miehiä tapettu". Toilailut kuitataan asenteella "pääasia, että oli hauskaa".

Nykyisessä työyhteisössä nämä kaksi suhtautumistapaa lomittuvat. Kun koko porukka on kasassa, se käyttäytyy kuin fiksu yhteisö. Illanvietto sujuu keskusteltaessa sekalaisista aiheista. Tällöin vain muutamat yksilöt painostavat käyttäytymään toisella tavalla, ja hekin harvoin. Illan mittaan porukkaa lähtee kotiin: Ensin perheelliset, sitten vähemmän baareissa käyvät jne. Lopulta on koossa enää ydinryhmä, jonka asenne juomiseen on väärä.

Litmustesti on tilata alkoholiton olut. Jos joudut selittämään, miksi et juo pelkkää alkoholia, niin tiedät olevasi B-tyypin yhteisössä.