Friday, May 28, 2010
Eurovision songs
Je Ne Sais Quoi by Hera Björk has very good opening, where intensity rises gradually during the first 60 seconds. The facial gestures and hand gestures are exactly right, expressing newfound joy and self-confidence after life takes a positive turn.
The music oscillates between serene synth parts and energetic beats, which combine at 00:38. Beats reach their maximum vital force at 00:50, after the dramatic revealation that the singer has found love.
After 1:00 the songs just stops and nothing happens anymore. But 60 seconds of excellence is exceptional for an Eurovision song.
Apricot Stone by Eva Rivas is the most balanced combination of music, vocals and message. The message is basically more feminine and greeny version of Satakunnan kansa. Maybe the other songs are devoid of message or maybe it's a matter of wavelength that I'm not getting any message from other songs.
Milim by Harel Skaat is the kind of music which I don't listen and don't really understand, but it sounds like the performer knows what he's doing.
Sweet People by Alyosha, the Portishead of Ukraine, wallows in emotions like no other.
Playing With Fire, a duetto by Paula Seling and Ovi, concentrates on stage peformance and looks like a scene out of some Bollywood movie.
Wednesday, May 12, 2010
Euromaiden hallitusten valinta
Kreikan tukitoimien arvioimiseksi pitää muistella, miksi euroalue luotiin. Euro tehtiin ison talousblokin vakaaksi valuutaksi, jotta investoijat olisivat valmiita lainaamaan matalammalla korolla. 5 miljoonan asukkaan Suomi on altis taloudelisille shokeille, kuten Venäjän kaupan romahdus, joka tuhosi 13% bruttokansantuotteesta. 300 miljoonan asukaan euroalue on vakaampi eritysesti, jos maat tukevat toisiaan poikkeustilanteissa. Myös valuuttariski poistuu, kun Suomi voi etsiä isolta alueelta lainoittajia, jotka lainaavat euroissa.
Euron ansiosta Suomen valtionvelan korko on pudonnut n. 7%:stä n. 4%:iin. Vuonna 2009 Suomi maksoi 2.3 miljardia euroa valtion velan korkoja. Jos emme olisi euroalueella, valtion täytyisi verottaa vajaat 2 miljardia euroa enemmän.
Jos muut euromaat eivät tue Kreikka yhtään, niin sijoittajat katsovat jatkossa pienten eurotalouksien olevan oman onnensa varassa. Tällöin Suomen velalle vaaditaan korkempaa korkoa vastineeksi korkeamasta riskistä. Tämä on huono lopputulos. (Mahdollisesta pankkikriisistä myöhemmin.)
Jos muut euromaat antavat Kreikalle kaiken ja katsovat säästöohjelmasta lipumista sormien läpi, niin särmien maiden rahoille riittää ottajia kunnes ne loppuvat. Tämäkin on huono lopputulos.
EMUn haaste on löytää keino signaloida sisäistä kuria ja ulkoista vakautta. Tällöin euromaat voivat jatkossakin nauttia ison valuutta-alueen vakauden suomista eduista joutumatta maksaman tolkutonta laskua muiden sikailuista. Ongelma on siinä, että jos-suhteiden signalointi on hankalaa, ja signalointi tulee uskottavaksi vasta pitkällä aikavälillä. EMU on uskottava, kun Kreikka on monen vuoden kuluttua leikannut alijäämänsä pois ja alkanut vähentää velkaansa. Se on uskottava myös, jos Kreikka laitetaan monen vuoden elvytysyritysten jälkeen velkasaneeraukseen toivottomana tapauksena. Joka tapauksessa ukottavuuden hankkimiseen menee vuosia.
Suomi on hyötynyt eurosta. Jo pelkästän matalammat valtion velan korot ovat maksaneet Kreikan lainasumman moninkertaisesti takaisin.
Toisaalta pelotellaan, että Kreikan velkasaaneerauksesta seuraisi pankkikriisi ja lama. Viime vuonna Suomen bruttokansantuote supistui laman takia 13 miljardia euroa. Tämäkin on paljon Kreikan lainaa suurempi summa.
Kreikan laina on vasta ensimmäinen näytös pitkässä gambiitissa, jossa testataan euromaiden kyky puhaltaa yhteen hiileen ja laittaa sikailijat ruotuun.
Valtion korkomenot jaettuna velalla. Lähde: Tilastokeskus.
Euron ansiosta Suomen valtionvelan korko on pudonnut n. 7%:stä n. 4%:iin. Vuonna 2009 Suomi maksoi 2.3 miljardia euroa valtion velan korkoja. Jos emme olisi euroalueella, valtion täytyisi verottaa vajaat 2 miljardia euroa enemmän.
Kreikan signalointiongelma
Jos muut euromaat eivät tue Kreikka yhtään, niin sijoittajat katsovat jatkossa pienten eurotalouksien olevan oman onnensa varassa. Tällöin Suomen velalle vaaditaan korkempaa korkoa vastineeksi korkeamasta riskistä. Tämä on huono lopputulos. (Mahdollisesta pankkikriisistä myöhemmin.)
Jos muut euromaat antavat Kreikalle kaiken ja katsovat säästöohjelmasta lipumista sormien läpi, niin särmien maiden rahoille riittää ottajia kunnes ne loppuvat. Tämäkin on huono lopputulos.
EMUn haaste on löytää keino signaloida sisäistä kuria ja ulkoista vakautta. Tällöin euromaat voivat jatkossakin nauttia ison valuutta-alueen vakauden suomista eduista joutumatta maksaman tolkutonta laskua muiden sikailuista. Ongelma on siinä, että jos-suhteiden signalointi on hankalaa, ja signalointi tulee uskottavaksi vasta pitkällä aikavälillä. EMU on uskottava, kun Kreikka on monen vuoden kuluttua leikannut alijäämänsä pois ja alkanut vähentää velkaansa. Se on uskottava myös, jos Kreikka laitetaan monen vuoden elvytysyritysten jälkeen velkasaneeraukseen toivottomana tapauksena. Joka tapauksessa ukottavuuden hankkimiseen menee vuosia.
Suurusluokka
Suomi on hyötynyt eurosta. Jo pelkästän matalammat valtion velan korot ovat maksaneet Kreikan lainasumman moninkertaisesti takaisin.
Toisaalta pelotellaan, että Kreikan velkasaaneerauksesta seuraisi pankkikriisi ja lama. Viime vuonna Suomen bruttokansantuote supistui laman takia 13 miljardia euroa. Tämäkin on paljon Kreikan lainaa suurempi summa.
Kreikan laina on vasta ensimmäinen näytös pitkässä gambiitissa, jossa testataan euromaiden kyky puhaltaa yhteen hiileen ja laittaa sikailijat ruotuun.
Tuesday, May 04, 2010
Every cloud has a silver lining.
Each Finnish taxpayer is lending 300e for the Greek government without guarantees. Others are better informed to write about the loan itself, so I offer a few positive notes about the debate.
Greek voters have double handicap on future time orientation. Firstly, they are a Southern country. Therefore memories of long, harsh winters and the need to prepare for them are not circulating in their bloodstream. Secondly, their average score on a specific list is the lowest of all Euro countries.
Usually such nations get preferential treatment in public debt debate (example). Scrupulous Western imperialists and capitalists get the blame. With Greece, the blame for nonpayment is finally placed where it should be - on the borrower who refuses to pay. Finally the common taxpayer walks on the loaner's shoes.
The Greek have darker skin color than Finns. Despite this, the racism card has not been played. Finally skin color does not give people freedom from the consequences of their actions.
Many people say that Greece should not have joined Euro in the first place and the banks should not have given them loans, and these financing options prolonged the crisis and made it worse. When we talk about Finns, it is acceptable to say that instant loans and credit cards cause trouble for some, although for the majority they provide a valuable service. Finally we can say that some countries are too immature to handle loans like grown-up Western democracies.
Media is full of reports about demonstrations and strikes where the Greek people oppose the cuts on their benefits and tax evasion options. These get nothing but condescension and laughter. Usually there is a double standard where the feeblest complaints from victim groups are valid and should be accommodated. Finally the double standard is breaking down.
Despite the cost to the man on the street, we are not seeing attacks or hate speech against the Greek people. Finally the public debate contains a recognition that despise towards some group's lower performance does not mean hate, violence nor discrimination.
In short, when Finns deal with their own money their public debate is much sharper. Let's hope that these same honest attitudes spread to rhetoric about developing countries, ending the monopoly of the compassion industry.
Greek voters have double handicap on future time orientation. Firstly, they are a Southern country. Therefore memories of long, harsh winters and the need to prepare for them are not circulating in their bloodstream. Secondly, their average score on a specific list is the lowest of all Euro countries.
Usually such nations get preferential treatment in public debt debate (example). Scrupulous Western imperialists and capitalists get the blame. With Greece, the blame for nonpayment is finally placed where it should be - on the borrower who refuses to pay. Finally the common taxpayer walks on the loaner's shoes.
The Greek have darker skin color than Finns. Despite this, the racism card has not been played. Finally skin color does not give people freedom from the consequences of their actions.
Many people say that Greece should not have joined Euro in the first place and the banks should not have given them loans, and these financing options prolonged the crisis and made it worse. When we talk about Finns, it is acceptable to say that instant loans and credit cards cause trouble for some, although for the majority they provide a valuable service. Finally we can say that some countries are too immature to handle loans like grown-up Western democracies.
Media is full of reports about demonstrations and strikes where the Greek people oppose the cuts on their benefits and tax evasion options. These get nothing but condescension and laughter. Usually there is a double standard where the feeblest complaints from victim groups are valid and should be accommodated. Finally the double standard is breaking down.
Despite the cost to the man on the street, we are not seeing attacks or hate speech against the Greek people. Finally the public debate contains a recognition that despise towards some group's lower performance does not mean hate, violence nor discrimination.
In short, when Finns deal with their own money their public debate is much sharper. Let's hope that these same honest attitudes spread to rhetoric about developing countries, ending the monopoly of the compassion industry.
Subscribe to:
Posts (Atom)