Miksi emme jo vaihtaisi englantiin?

Suomen kieli on turha.
En haluaisi siitä luopua, koska edelleen ilmaisen itseni parhaiten suomeksi. Mutta kun on luovuttava. Kaksi lähintä työtoveriani ovat ulkomaalaisia, joten käytännössä kaikki mailit, kokoukset jne. ovat englanniksi. Eikä se kirjoittaminen ja lukeminen ärsytä, vaan se puhuminen.
Tämän viikon aikana olen neuvonut erästä suomalaista yhteistyökymppania, ja päässyt kirjoittamaan teknisiä maileja suomeksi - edellisestä kerrasta onkin kulunut yli vuosi. Tuntui lähes ylelliseltä, kun kielitaito riitti huumorin upottamiseen viestin sekaan.

Englantia pitää puhua, jos puhekumppaneissa on yksikin suomenkieltä taitamaton henkilö.
Kokemukseni mukaan, heti kun viimeinen ulkomaalainen kääntää selkänsä, suomalaiset alkavat puhua keskenään suomea. Sanon tätä ilmiötä suomipreferenssiksi.

Miten suomalaiset saisi puhumaan yhtä hyvää englantia kuin suomea, eli luopuomaan suomipreferenssistä? Olisiko tällainen urakka järkevä?

1. Järkevyys: Englannin tarve ja taito

Englannin tarve on kaksitahoista:
1) Tarve englannin lukemiseen ja kirjoittamiseen
Nykyinen englanninopetus antaa tähän aivan riittävät valmiudet.

2) Tarve englannin puhumiseen
Tämä vaatii kielitaidolta selvästi enemmän. Keskustelu on nopeatempoista, ja käytännössä se edellyttää, että ihmiset ovat ajatelleet asiat valmiiksi. Jopa suomalaisilla mittareilla "hyvä" puhetaito viskaa vivahteet syrjään, ja lisää väärinymmärrysten määrää.

Veikkaan, että enemmistä tietotyöntekijöistä käyttää viikoittain englanninkielistä materiaalia. Tarve lukemiseen ja kirjoittamiseen on siis suuri.

En osaa arvioida, kuinka suuri %-osuus työtekijöistä puhuu päivittäin englantia.
15% tietotyöntekijöistä on työskennellyt ulkomailla, mutta se ei kerro paljoa: ulkomaankomennukset ovat yleensä lyhyitä, ja vain lähimmät työtoverit joutuvat vaihtamaan päivittäistä kieltä ulkomaalaisvahvistuksen takia.

Globalisaatio (= rajojen avautuminen, liikenneyhteyksien parantuminen, lisääntynyt ylikansallinen yhteistyö) tulee lisäämään puhumisen tarvetta, mutta ei välttämättä merkittävästi.

On siis kyseenalaista, tarvitaanko parempaa kielitaitoa muualla kuin rajatuissa piireissä.

2. Muutoksen keinot

Opetus ei ratkaise onglemia. Se antaa jo nyt riittävät valmiudet lukea, muttei saa ketään luopumaan suomipreferenssistä.

Nähdäkseni ainut keino on tehdä englannista erottamaton osa arkea. Tämä tarkoittaa englannin upottamista supisuomalaisten medioiden keskelle. Että sanomalehtiin laitettasiin silloin tällöin englanninkielisiä artikeleita, ja TV:stä näytettäisiin ohjelmia englanninkielisellä tekstityksellä.

Tämä ei ole realistista niin kauan kuin meillä on vahna polvi, joka ei osaa juuri ollenkaan englantia, ja suomi-lobby pitää suurta melua armaan äidinkielensä vaalimisesta.

Korostan vielä, että en halua luopua suomenkielestä, jota parhaiten puhun ja kirjoitan. Haluan englannin sen rinnalle.