Sunday, March 28, 2004

Suurimman yhteisen tekijän puhetyyli ja sen vaihtoehdot

Monille ihmisille on kehittynyt puhetyyli, jota voi käyttää tuntemattomiin ihmisiin tutustuttaessa. Ongelmahan on, että toisen ihmisen mielenkiinnon kohteista ja elämäntilanteesta ei tiedetä mitään. SYT -tyyli ratkaisee tämän ongelman vetoamalla siihen, mikä meillä on yhteistä: ihmisen ruumiillisuuteen, puheympäristöön ja jaettuihin kokemuksiin. Sitten esimerkkejä:

1) Ruumiillisuus:

(baarissa) Kalle avaa suolapähkinäpussia, mutta ei oikein saa otetta. Mikko kommentoi: ”Pian sulla alkavat sormet hikoilla, ja ote lipsua.”

Erilaiset puhekieliset ulostamiseen liittyvät metaforat.

Syöminen ja juominen.


2) Puheympäristö:

(bussissa) Kalle ja Mikko matkustavat bussissa. Toinen bussi menee ohi. Kalle kommentoi: ”Jaahas, 30 ja 20 ajavat rallia.”.

Kaikki ajotapaa ja asiakaspalvelua koskevat kommentit.

Irkissä puheympäristön sijasta voidaan heittää linkkejä.


3) Yhteiset kokemukset:

Bileissä ryyppytarinat ovat yleinen tapa. Tämän voi selittää vanhalla kunnon 20-80-säännöllä. Otetaan jokin populaation X, jonka jäsenet käyvät baareissa vähintään kerran kuussa. Tarkastellaan niitä 20%, joka käy useimmiten. 20-80-sääntö antaa arvion, jonka mukaan 80% todennäköisyydellä satunnaisesti baarissa kohtaamasi ihminen kuuluu tähän 20%:iin. On siis turvallista odottaa, että baarissa kohtaamallasi ihmisellä on ryyppykokemuksia, vaikka populaatiossa keskimäärin ne olisivat harvinaisempia.

Alkoholijuomista puhuminen.

Pariutuminen. Miehen ja naisen välinen suhde. Seksuaalisuuteen perustuva läppä. Mustasukkaisuus, pettäminen jne.

4) Ajankohtaiset tapahtumat. TV. Elokuvat. Tämä ei oikeastaan ole enää SYT-tyyliä, sillä se ei johdu ihmisyydestä, vaan kulttuurista, jossa elämme.


Taantumus kommentoi, että ”Valitettavasti jaetut kokemukset ovat usein niitä alimman laatuisia. Siksi hevirokista ja teinijuopottelujutuista löytyy helposti yhteinen sävel. Siinä niiden kiistaton arvo, ei pidä halveksia mitään mikä tuo egoja yhteen ja luo ykseyttä moninaisuuteen.



Mikä tässä sitten on ongelma? Eihän tätä tarvitsisi analysoida, jos homma toimisi.

A. Se vaatii opettelua! Esim. syömisestä ja juomisesta puhuttaessa pitää tietää, mikä on sanomisen arvoista – pitää olla relevanssifiltteri. Syömisen kuvaus sinänsä on aika tylsää: ”Kuorin tänään kaksi perunaa. Pilkoin pienemmän neljään lohkoon ja isomman kuuteen, ennen kuin haarukoin ne suuhuni.”
Vaikka SYT-tyylin puheenaiheet ovat ihmisille tyypillisiä, niin tapa, jolla niistä puhutaan on kulttuurisidonnainen.

B. Usein SYT-tyyli ei välitä mitään sellaista tietoa, jolla olisi muuta sovelluskohdetta, kuin SYT-tyylin pyörittäminen uusien tuntemattomien kanssa. On turhauttavaa yrittää päästä SYT:in sisään, kun sen sisältämä tieto vaikuttaa yhdentekevältä.

Vaihtoehdot:

Ainut kuviteltavissa oleva vaihtoehto on opetella niin paljon triviaa erilaisista monia ihmisiä kiinnostavista asioista, että pystyy ns. yleissivistyksellä pyörittämään läppää ja samalla puhumaan jostain aiheesta. Autot, lapset, tietokoneet, terveys, elokuvat, lait, musiikki, kotieläimet, jne.

Tilasin männäviikolla Moottorin tutustumistarjouksella (6 euroa / 3 lehteä). Tarkoitus on testata, pystyykö autoista käymään järkevää keskustelua pelkästään luetun tiedon nojalla, omistamatta autoa.

Tommi mainitsi kuvaamataidon opettajaksi opiskelevan henkilön, jonka harrastuksena oli faktojen opetteleminen. Kuulemma tuo henkilö kaivoi faktat esille, jos kävi ilmi, ettei hän ollut jostain asiasta perillä. Tommi mainitsi esimerkkifaktana valaiden käyttäytymisen ja ruokailutottumukset. Lisäksi asiaan kuului tietää, mikä valaslaji on isoin, pisin, painavin jne.

Haluaisinpa tietää, miten kyseinen henkilö käyttää faktatietojaan keskusteluissa. Ja erityisesti, kuinka suuren osan tylsästä SYT-smalltalkista hän pystyy korvaamaan jämptillä faktatiedolla.

*********************************************
Edellisestä postauksesta unothui tärkeä tekijä - identiteetin narratiivisuus - vaikka se on selkeänä näkyvissä myös kyseisessä ohjelmassa. Narratiivit ovat tuttuja, mutta en ole mieltänyt niiden olevan osa identiteettiä. Pitänee katsoa, saanko vässättyä aiheesta esseen.

No comments: