The Passion of the Christ

TAY:n kristitty opiskelijajärjestö Pilke järjesti pääsiäisen kunniaksi näytännön Mel Gibsonin kohuttuun elokuvaan The Passion of the Christ.

Kyseessä on sadistisin elokuva, jonka olen koskaan nähnyt. Suurimman osan ajasta Jeesusta ruoskitaan nyrkeillä, kepeillä, ruoskilla ja piikkiruoskilla. Väliin on laitettu takaumia Jeesuksen aiemmasta elämästä sekä kuvattu Jeesuksen äidin, vaimon ja opetuslasten hätää. Näkemistäni kauhuelokuvista sitä voi verrata ehkä Noidantappajiin, mutta julmuudessaan Gibsonin elokuva on omaa luokkaansa.

Jos elokuvan konteksti ei olisi niin selvästi uskonnollinen, se voisi saada katsojan kysymään, miksi hän katsoo kyseistä elokuvaa. (Täältä löytyy filmi, joka saa aikaan saman efektin, tosin ei julmuudella.)

Toisaalta elokuva saa tajuamaan, että uskontomme pyhät kirjat on kirjoitettu aikana, jolloin yhteiskuntajärjestys oli hyvin toisenlainen.