Tieteellinen koe

Osallistuin eilen tieteelliseen kokeeseen. Koe tapahtui käytettävyystutkimusyksikön fysiologisessa laboratoriossa.

Kokeessa tutkittiin kasvo-ohjattuja käyttöliittymiä. Tarkoitus on korvata hiiri kasvonilmeillä: Osoittimen siirto korvataan silmänliikekameralla, joka laskee kuvan perusteella, mihin käyttäjä katsoo. Kamera ei ollut toiminnassa; en tiedä, kuinka hyvin se toimii. Hiiren nappien painallus korvataan naamanliikkeillä.

Kokeessa tutkittiin kahta naama lihasliikettä - otsalihasten rypistystä ja poskilihaksilla aiheutettavaa hymyilyä. Ihooni kiinnitettiin elektroidia, jotka mittasivat sähkönliikettä kasvolihasten pinnassa. Lisäksi rintakehään sydämen kohdalle kiinnitettiin mittari.

Käyttöliittymä näytti, kuinka suuren sähkövirran mittarit rekisteröivät poskilihaksissa ja otsalihaksissa. Jännite näkyi palkkina, joka nousi ja laski irvistelylihasten jännityksen mukaan. Tehtävänä oli jännittää vuoroin poskilihaksia ja vuoroin otsalihaksia hieman, kohtalaisesti tai voimakkaasti. Jännitepalkki oli jaettu kolmeen osaan; tarkoitus oli, että lihaksen ollessa jännittynyt "hieman" palkki pysyisi ensimmäisessä kolmanneksessä, kohtalaisella jännityksellä toisessa kolmanneksessa, ja voimakkaalla jännityksellä ylimmässä kolmanneksessa.

Itse kokeessa jompaa kumpaa lihasryhmää piti jännittää yhdellä kolmesta voimakkuusasteesta 30 sekunnin ajan. Tässä vaiheessa koe alkoi vaikuttaa nollatutkimukselta: Jopa visuaalisen palautteen avulla oli vaikea pitää jännitystä oikeassa kolmanneksessa, ja 30 sekunnnin yhtäjaksoista klikkausta voi tarvita ainoastaan drag-and-drop:issa. Puhumattakaan siitä, että mikään käyttöliittymä ei voi vaatia 15 minuutin alustusta, jossa ihoon kiinnitetään sensoreita. Näiden seikkojen toteamiseen ei tarvita 15 koehenkilöä.

Kokeen lopussa selvisi, että tarkoitus olikin mitata "kasvoklikkausten" vaikutusta sydämen sykkeeseen. Perusteluna esitettiin se, että verenpaine voi tunnetusti muuttua esim. tunnetilojen mukana niin paljon, että sen perusteella saatetaan diagnosoida olematon verenpaineongelma. Tarkoitus oli selvittää, voivatko "kasvoklikkaukset" aiheuttaa vastaavia ongelmia sydämen kanssa. Kokeessa siis testattiin miten 30 sekunnin irvistely vaikuttaa sydämen sykkeeseen.

Ajatus kuulostaa jotenkin kornilta. Ensinnäkin, ilmiö vaikuttaa ainoastaan sellaisiin potilaisiin, joiden sydämessä on jo valmiina sykemittari vahtimassa sairalloista sykettä (lienee harvinaista). Toiseksi, ilmiö vaikuttaa ainoastaan siinä tilanteessa, jossa tällainen henkilö käyttää kasvo-ohjattua irvistyskäyttöliittymää (vieläkin harvinaisempaa).

Kyseessä on siis todella marginaalinen perustutkimus. Toivottavasti sillä oli jotain sellaisia, syvempiä tavoitteita, joita kokeen järjestäjä ei selitellyt (esim. Ensyklopedinen tavoite: Selvittää kasvoklikkausten vaikutus kaikkiin helposti mitattaviin fysiologisiin suureisiin). Epäilen, edistinkö tiedettä osallistumalla kokeeseen. Paljon turhempaakin tutkimusta on tullut Tampereella vastaan.