If I met Hu Jintao face to face, I'll ask him about his past dance hobby. Secondary sources tell that according to his official biography, as a student he was a member of the dance team at the university, and occasinally danced solo at parties.
The Chinese word for dancing - tiao4 wu3 - consists of two charaters. Tiao4 means 'to jump'. Wu3 means 'to dance, to wield, to brandish'. I guess there is some deep oriental wisdom in it: according to the fighting hypothesis dancing skill is appreciated by women because it is a peaceful correlate of fighting skill: That the man is able to defend his family when needed, but prefers to stay out of trouble. Therefore, it is natural that the same word refers to brandishing and dancing.
Sunday, April 23, 2006
Sunday, April 16, 2006
About the next post
The next post is a Finnish desk drawer writing about getting old. The reason I didn't publish it 8 months ago is that it mentions my mother and her sister; and family is a topic that is mostly avoided in blogs. There are two central points.
Firstly, when people become old, they'd better to also become wise. If they don't, they are just losing things with age. Getting wise is not that difficult - moderate effort is enough, since you have tens of years time. It is also important to get enough social and storytelling skills to actually talk the experience at suitable spots. If you become wise, you can retain some kind of genuine contact with younger persons like me (but not all kinds of young persons - young persons have different values and interests). If the young person has become interested in some topic lately, the old person can leverage his long experience and try to find stories and anecdotes from his memory. This compensates for the differences in viewpoints and interests.
The second point is that education matters; this is justified by the vast personality difference between my mother and her sister.
Firstly, when people become old, they'd better to also become wise. If they don't, they are just losing things with age. Getting wise is not that difficult - moderate effort is enough, since you have tens of years time. It is also important to get enough social and storytelling skills to actually talk the experience at suitable spots. If you become wise, you can retain some kind of genuine contact with younger persons like me (but not all kinds of young persons - young persons have different values and interests). If the young person has become interested in some topic lately, the old person can leverage his long experience and try to find stories and anecdotes from his memory. This compensates for the differences in viewpoints and interests.
The second point is that education matters; this is justified by the vast personality difference between my mother and her sister.
A Finnish desk drawer post about getting old
Vietin viikonlopun mökillä siskoni ja äitini siskon (Helena) kanssa. Sadoksi tuli 9l mustikkaa, joka on keitetty 11 purkiksi hilloa.
Helena on yksi harvoista tuntemistani yli viisikymppisistä ihmisistä, jotka ovat vanhentuneet tyylikkäästi.
Helena on käynyt kauppakorkeakoulun, ja työskennellyt Valion markkinointiosastolla niin kauan kuin muistan. Hän on myös matkustellut laajalti ympäri maailmaa.
Puhuin hänen kanssaan mm. Kiinasta. Hän kertoi, että Valiolla on Kiinassa yksi harvoista ulkomaantoimistoista. Siellä myydään kilohinnaltaan korkeita, pitkään säilyviä tuotteita.
Helena ja äitini kuulemma hankkivat jossain vaiheessa käsiinsä kaiken Kiinasta kertovan kirjallisuuden. Tämän harrastuksen tuloksena Helenan kasettikokoelmassa on suuri määrä kiinalaisia kasetteja, joista muutamia kuuntelimme mökillä. Hän kertoi käyneensä Kiinassa ensimmäistä kertaa parikymmentä vuotta sitten, ja menneensä matkalla kiinalaiseen diskoon. Kuulemma siellä soitettiin samanlaista musiikkia kuin länsimaisissa (se siitä eksotiikasta).
Helenan tyylikästä vanhenemista osoittaa se, että hänen kanssaan pystyy keskustelemaan kiinnostavista aiheista. Hän ei ole urautunut eikä kaventanut perspektiiviään. Monet vanhat ihmiset muuttuvat puheissaan ylikonkreettisiksi ja ylikäytännöllisiksi. Jos haluaa säilyttää kosketuksen jaettuun todellisuuteen nuorten kanssa, pitäisi seurata maailman menoa ja pystyä puhumaan siitä.
Lisäksi Helena on vanhentuessaan viisastunut. Häntä ja äitiäni yhdistää kiinnostus puutarhanhoitoa kohtaan. Helenalla oli mökillään hyllymetreittäin puutarhakirjoja, ja hän esitteli joitakin lähiympäristön lajeja koirienulkoiluttamislenkin aikana. Jos ihminen ei vanhetessaan viisastu, hän ainoastaan menettää vikkelän järkensä. Monissa asioissa - kuten maailman menon seuraamisessa tai puutarhanhoidossa - iän tuomasta pitkästä perspektiivistä on huomattava hyöty. Tieto kasautuu, jos sitä vähänkin aktiivisesti hankkii edes silloin tällöin.
Vuorovaikutus Helenan kanssa on sujuvaa. Siitä puuttuu sellainen kömpelyys, joka saa puhumisen monien ihmisten kanssa tuntumaan tervanjuonnilta. Hänellä on tarinankerronnan taitoa, eli hän osaa pitää monologeja sellaisista aiheista, joista tietää paljon. Ei tarvitse tietää täsmälleen, mitä kysyy.
Helenan ja äitini voi olettaa olevan 50-prosenttisesti samaa geenimateriaalia. Oletetaan kuitenkin, että Helenan ÄO on ollut alunperin korkeampi.
Heidän tiensä erosivat, kun toinen meni lukioon ja toinen ammattikouluun. Voi olettaa, että heidän kaveripiirinsä alkoivat tässä vaiheessa erkaantua, ja se on ollut yksi eroja synnyttävä tekijä. He kuitenkin pysyivät kosketuksessa toisiinsa. Helena on kertonut, että äitini luki nuorena samaa korkeakirjallisuutta kuin hänkin. Myös yhteinen Kiinan-harrastus kertoo keskinäisestä kommunikoinnista.
Jossain vaiheessa he asuivat yhdessä vanhempien talon ulkopuolella jonkinlaisessa nuorten ihmisten yhteisasunnossa. Käsittääkseni tässä vaiheessa kumpikin oli saanut opintonsa päätepisteeseen.
Tässä vaiheessa voi olettaa, että homologia eli työn ihmistä muokkaava vaikutus astui esiin. Helenan piti työssään käsitellä paljon monipuolisempia ärsykkeitä. En tosin tiedä kummankaan ensimmäisistä työpaikoista mitään. Jossain vaiheessa (syntymäni aikoihin) äitini muutti Poriin ja Helena Helsinkiin nykyiseen työpaikkaansa.
Tuloksena on kaksi hyvin eri tavalla vanhentunutta ihmistä. En ole kuullut äitini mainitsevan koko Kiinan-harrastusta kuin kerran. Kun vierailen Porissa, äitini kertoo, mitä kissa on tehnyt edellisellä viikolla. Kiinnostavat asiat yksikertaisesti menevät hänen relevanssifiltteriensä ohi, ellei niillä ole suoraa käytännön merkitystä.
Kun näen Helenan, pystyn keskustelemaan hänen kanssaan kiinnostavista asioista (sopivat aiheet tosin loppuvat nopeasti, joten keskustelu jää lyhyeksi.) Elämänkokemuksen ja kiinnostuksen kohteiden erilaisuutta kompensoi se, että hänellä on pitkä ja monipuolinen kokemus.
En usko, että ero on pelkissä geeneissä, sillä 3 hengen sisarusparvestani kaikki ovat hankkineet tai hankkimassa korkeakoulutusta. Voi olla, että koulutuksen hyödyntäminen edellyttää tiettyä pohja-ÄO:ta, mutta jos tämä pohja on kunnossa, koulutuksen hiovalla vaikutuksella on valtava merkitys.
Vahnenemisesta
Helena on yksi harvoista tuntemistani yli viisikymppisistä ihmisistä, jotka ovat vanhentuneet tyylikkäästi.
Helena on käynyt kauppakorkeakoulun, ja työskennellyt Valion markkinointiosastolla niin kauan kuin muistan. Hän on myös matkustellut laajalti ympäri maailmaa.
Puhuin hänen kanssaan mm. Kiinasta. Hän kertoi, että Valiolla on Kiinassa yksi harvoista ulkomaantoimistoista. Siellä myydään kilohinnaltaan korkeita, pitkään säilyviä tuotteita.
Helena ja äitini kuulemma hankkivat jossain vaiheessa käsiinsä kaiken Kiinasta kertovan kirjallisuuden. Tämän harrastuksen tuloksena Helenan kasettikokoelmassa on suuri määrä kiinalaisia kasetteja, joista muutamia kuuntelimme mökillä. Hän kertoi käyneensä Kiinassa ensimmäistä kertaa parikymmentä vuotta sitten, ja menneensä matkalla kiinalaiseen diskoon. Kuulemma siellä soitettiin samanlaista musiikkia kuin länsimaisissa (se siitä eksotiikasta).
Helenan tyylikästä vanhenemista osoittaa se, että hänen kanssaan pystyy keskustelemaan kiinnostavista aiheista. Hän ei ole urautunut eikä kaventanut perspektiiviään. Monet vanhat ihmiset muuttuvat puheissaan ylikonkreettisiksi ja ylikäytännöllisiksi. Jos haluaa säilyttää kosketuksen jaettuun todellisuuteen nuorten kanssa, pitäisi seurata maailman menoa ja pystyä puhumaan siitä.
Lisäksi Helena on vanhentuessaan viisastunut. Häntä ja äitiäni yhdistää kiinnostus puutarhanhoitoa kohtaan. Helenalla oli mökillään hyllymetreittäin puutarhakirjoja, ja hän esitteli joitakin lähiympäristön lajeja koirienulkoiluttamislenkin aikana. Jos ihminen ei vanhetessaan viisastu, hän ainoastaan menettää vikkelän järkensä. Monissa asioissa - kuten maailman menon seuraamisessa tai puutarhanhoidossa - iän tuomasta pitkästä perspektiivistä on huomattava hyöty. Tieto kasautuu, jos sitä vähänkin aktiivisesti hankkii edes silloin tällöin.
Vuorovaikutus Helenan kanssa on sujuvaa. Siitä puuttuu sellainen kömpelyys, joka saa puhumisen monien ihmisten kanssa tuntumaan tervanjuonnilta. Hänellä on tarinankerronnan taitoa, eli hän osaa pitää monologeja sellaisista aiheista, joista tietää paljon. Ei tarvitse tietää täsmälleen, mitä kysyy.
Nature vs Nurture
Helenan ja äitini voi olettaa olevan 50-prosenttisesti samaa geenimateriaalia. Oletetaan kuitenkin, että Helenan ÄO on ollut alunperin korkeampi.
Heidän tiensä erosivat, kun toinen meni lukioon ja toinen ammattikouluun. Voi olettaa, että heidän kaveripiirinsä alkoivat tässä vaiheessa erkaantua, ja se on ollut yksi eroja synnyttävä tekijä. He kuitenkin pysyivät kosketuksessa toisiinsa. Helena on kertonut, että äitini luki nuorena samaa korkeakirjallisuutta kuin hänkin. Myös yhteinen Kiinan-harrastus kertoo keskinäisestä kommunikoinnista.
Jossain vaiheessa he asuivat yhdessä vanhempien talon ulkopuolella jonkinlaisessa nuorten ihmisten yhteisasunnossa. Käsittääkseni tässä vaiheessa kumpikin oli saanut opintonsa päätepisteeseen.
Tässä vaiheessa voi olettaa, että homologia eli työn ihmistä muokkaava vaikutus astui esiin. Helenan piti työssään käsitellä paljon monipuolisempia ärsykkeitä. En tosin tiedä kummankaan ensimmäisistä työpaikoista mitään. Jossain vaiheessa (syntymäni aikoihin) äitini muutti Poriin ja Helena Helsinkiin nykyiseen työpaikkaansa.
Tuloksena on kaksi hyvin eri tavalla vanhentunutta ihmistä. En ole kuullut äitini mainitsevan koko Kiinan-harrastusta kuin kerran. Kun vierailen Porissa, äitini kertoo, mitä kissa on tehnyt edellisellä viikolla. Kiinnostavat asiat yksikertaisesti menevät hänen relevanssifiltteriensä ohi, ellei niillä ole suoraa käytännön merkitystä.
Kun näen Helenan, pystyn keskustelemaan hänen kanssaan kiinnostavista asioista (sopivat aiheet tosin loppuvat nopeasti, joten keskustelu jää lyhyeksi.) Elämänkokemuksen ja kiinnostuksen kohteiden erilaisuutta kompensoi se, että hänellä on pitkä ja monipuolinen kokemus.
En usko, että ero on pelkissä geeneissä, sillä 3 hengen sisarusparvestani kaikki ovat hankkineet tai hankkimassa korkeakoulutusta. Voi olla, että koulutuksen hyödyntäminen edellyttää tiettyä pohja-ÄO:ta, mutta jos tämä pohja on kunnossa, koulutuksen hiovalla vaikutuksella on valtava merkitys.
Friday, April 14, 2006
Violence sucks
Today, when I was on the dancefloor in a rave, someone punched me in the face. It was totally unprovoked.
The timeline of events a bit fragmented. I don't remember the faces of the persons involved - I was too damn perplexed. The punch was preceeded by the following unusual actions: Someone asked me if the party was good, someone slapped me in the back, someone asked for light to the cigarette, I switched the position in the dancefloor to avoid further interference from that person. Then, someone touched my arm with a burning cigarette. Two persons took a fighting position in the dancefloor, but it didn't seem like a fight. I looked at them and made some uncontrolled gestures with my face (kind of impossible not to notice and not to attach attention). Someone took a fighting position at a different direction. I ignored him, thinking that it is not directed at me, but someone else (the direction was open to interpretation). I got a punch to my face. I exited dancefloor.
Some foreign person came at me and directed me to the bathroom, where he drew attention to the fact that I was bleeding between nose and eye. From bathroom I went to talk with bouncers. They got some ice (I didn't even know that ice was the correct response, not having run into this kind of situation before). After cooling down the wound for half an hour with a bag of ice, I exited the facility.
The bouncers saw two persons they suspected exiting the bar, and someone coming to them to announce that someone has been hit after that. They speculated that the folks came there instead of the going to now-closed Senssi - "väärät tyypit väärissä bileissä" - so it wasn't the rave people who did it.
It is extremely unfortunate that I don't remember the faces of the persons who did it, and that I was perplexed by the situation. Had I known what to do, I could have delayed the situation until the bouncers arrive - backing down, but not just exiting the dancefloor. This could have made it into a criminal matter, where the assholes get actually punished for it, and I would have gotten some monetary compensation.
This is exactly the kind of situation described in Vera's log about the optimal amount of violence in society, and my response to it. If I had known some self-defense, I wouldn't have been perplexed; the thugs have gotten actually punished.
By the way, unlike Jari Vaarma, my opinion is that this kind of violence sucks as much as anything can suck. Also, tiedemies, if you think that a punch to the face is the correct response to bad test results, you're wrong.
I guess that it is time to stop the whole dance hobby. The problem is not violence, but the fact that it is extremely inefficient way to familiarize with new girls. In the three months that the Chinese course lasted this year, I talked with two girls on the same course in leisure setting. After the course, they went to the same student restaurant, and I went to the same table and asked if they wanted company, to which they answered positively.
On the contrary, I haven't familiarized with new girls in the rave setting. I have talked with some girls, which I have first met on another setting, but that is also very rare. Taking into account that I have visited rave events for about a year now, that's extremely inefficient.
Maybe I should get some real hobbies. Self-defence/martial arts is a good candidate. Then, the next time some asshole punches me to the face I know what to do. And a martial arts course is probably a much better place to familiarize with new girls.
The timeline of events a bit fragmented. I don't remember the faces of the persons involved - I was too damn perplexed. The punch was preceeded by the following unusual actions: Someone asked me if the party was good, someone slapped me in the back, someone asked for light to the cigarette, I switched the position in the dancefloor to avoid further interference from that person. Then, someone touched my arm with a burning cigarette. Two persons took a fighting position in the dancefloor, but it didn't seem like a fight. I looked at them and made some uncontrolled gestures with my face (kind of impossible not to notice and not to attach attention). Someone took a fighting position at a different direction. I ignored him, thinking that it is not directed at me, but someone else (the direction was open to interpretation). I got a punch to my face. I exited dancefloor.
Some foreign person came at me and directed me to the bathroom, where he drew attention to the fact that I was bleeding between nose and eye. From bathroom I went to talk with bouncers. They got some ice (I didn't even know that ice was the correct response, not having run into this kind of situation before). After cooling down the wound for half an hour with a bag of ice, I exited the facility.
The bouncers saw two persons they suspected exiting the bar, and someone coming to them to announce that someone has been hit after that. They speculated that the folks came there instead of the going to now-closed Senssi - "väärät tyypit väärissä bileissä" - so it wasn't the rave people who did it.
It is extremely unfortunate that I don't remember the faces of the persons who did it, and that I was perplexed by the situation. Had I known what to do, I could have delayed the situation until the bouncers arrive - backing down, but not just exiting the dancefloor. This could have made it into a criminal matter, where the assholes get actually punished for it, and I would have gotten some monetary compensation.
This is exactly the kind of situation described in Vera's log about the optimal amount of violence in society, and my response to it. If I had known some self-defense, I wouldn't have been perplexed; the thugs have gotten actually punished.
By the way, unlike Jari Vaarma, my opinion is that this kind of violence sucks as much as anything can suck. Also, tiedemies, if you think that a punch to the face is the correct response to bad test results, you're wrong.
I guess that it is time to stop the whole dance hobby. The problem is not violence, but the fact that it is extremely inefficient way to familiarize with new girls. In the three months that the Chinese course lasted this year, I talked with two girls on the same course in leisure setting. After the course, they went to the same student restaurant, and I went to the same table and asked if they wanted company, to which they answered positively.
On the contrary, I haven't familiarized with new girls in the rave setting. I have talked with some girls, which I have first met on another setting, but that is also very rare. Taking into account that I have visited rave events for about a year now, that's extremely inefficient.
Maybe I should get some real hobbies. Self-defence/martial arts is a good candidate. Then, the next time some asshole punches me to the face I know what to do. And a martial arts course is probably a much better place to familiarize with new girls.
Thursday, April 06, 2006
Chinese: 20% done, 80% to go
At the end of March, I had studied Chinese for 7 months. Yesterday I scored 750 recognized characters at Chinese character recognition test. (By the way, that is the only super-realistic test that I know of.)
They say that you need 3000-4000 characters to read Chinese newspapers, but educated Chinese need to know 6000 characters. By linear interpolation, 7 months for 750 translates to 3 years for 3750 characters, which should be enough for reading newspapers.
Of course the approximation is quite rough. On the one hand, learning may be slower since the amount of new characters should start to drop at some point, slowing down the character learning but vastly speeding up word learning. On the other hand, it may may faster since I now know how to write the radicals (building-blocks of the sinograms) and also have some routine in memorizing new characters.
Tampere University has 5 Chinese courses, and I've completed the 4th one. (The 5th is a paid summer course.) A girl in that course said that she has a Chinese newspaper and her goal is to find one sentence that she understands. She didn't reach that goal. I wonder if there are other languages where after 2 years of courses you are still at the "elementary" level instead of "satisfactory".
They say that you need 3000-4000 characters to read Chinese newspapers, but educated Chinese need to know 6000 characters. By linear interpolation, 7 months for 750 translates to 3 years for 3750 characters, which should be enough for reading newspapers.
Of course the approximation is quite rough. On the one hand, learning may be slower since the amount of new characters should start to drop at some point, slowing down the character learning but vastly speeding up word learning. On the other hand, it may may faster since I now know how to write the radicals (building-blocks of the sinograms) and also have some routine in memorizing new characters.
Tampere University has 5 Chinese courses, and I've completed the 4th one. (The 5th is a paid summer course.) A girl in that course said that she has a Chinese newspaper and her goal is to find one sentence that she understands. She didn't reach that goal. I wonder if there are other languages where after 2 years of courses you are still at the "elementary" level instead of "satisfactory".
Subscribe to:
Posts (Atom)