Kokoukset sujuu hyvin myös ilman sinua, pirihuora

Rosa Meriläinen uhrautui hyvän asian puolesta, vaikka teko tuskin osoittautuu yksilörationaaliseksi. Asenteiden murtumisesta on jo merkkejä, kun HS:ssä päivitellään huumekeskustelun tasoa, ja iltalehti puhuu kaksitulkintaisesti, että korkean profiilin henkilön huumeidenkäyttö voi luoda sallivampia asenteita. Mahdollisen asennemuutoksen hyvyys tai pahuus jätetään lukijan tulkinnan varaan.

Perustelut pohjautuvat Pekka Saarnion kirjoittamaan artikkeliin (Yhteskuntapolitiika 2/2000).

Kuolleisuus: Alkoholin kuolleisuutta lisäävä vaikutus on todettu sekä yhteisö-, että yksilötasolla. Kannabiksen ei ole todettu lisäävän kuolleisuutta.

Myrkyllisyys: Alkoholimyrkytys aiheuttaa suuren osan alkoholikuolemista. Kannabismyrkytyksen ei tiedetä aiheuttaneen kuolemia.

Somaattiset sairaudet: Tulokset ovat ristiriitaisia, lue artikkeli. Kumpikin päihde aiheuttaa somaattisia sairauksia, mutta kannabiksen vaikutukset ovat lievempiä.

Riippuvuus:Eräässä amerikkalaisessa tutkimuksessa 10%:lle kannabiksen kokeilijoista kehittyy riippuvuus. Luvut muille aineille: Alkoholi=15%, opiaatit=23%, nikotiini=32%

Kognitiiviset häiriöt:Kummatkin heikentävät suorituskykyä auton ajamisen kaltaisissa tehtävissä. Kummatkin heikentävät kykyä painaa asioita muistiin päihteen vaikutuksen alaisena. Alkoholin kanssa tämä voi johtaa täydelliseen muistinmenetykseen. Alkoholin pitkäaikaisen käytön haittavaikutukset tulevat selkeästi esille; sen sijaan ei ole ristiriidatonta näyttöä siitä, että kannabiksen pitkäaikainen käyttö aiheuttaisi kognitiivisia häiriöitä.

Psykoosit:Runsas alkoholinkäyttö aiheuttaa psykooseja. Kannabispsykoosista ei ole näyttöä. Vaikka kannabis saattaa laukaista piilevän skitsofrenian, alkoholi aiheuttaa tilastollisesti huomattavasti enemmän psykooseja.

Muut mielenterveyshäiriöt: Runsas alkoholinkäyttö on vahvasti yhteydessä muihin mielenterveyden ongelmiin. Kannabiksen aiheuttaman amotivaatiosyndrooman todentamista vaikeuttaa se, että sitä on hankala diagnosoida (en oikein ymmärtänyt, mitä Saarnio yritti sanoa).

Raskausvaikutukset:Kummatkin vauriottavat sikiötä.

Väkivalta: Alkoholin ja väkivallan yhteydestä on selvä näyttö; kannabis ei altista väkivaltaiselle käytökselle.

Onnettomuudet: Kummatkin heikentävät kognitiivista suorituskykyä.

Vs: Älyllistä keskustelua

Olen samaa mieltä siitä, että kaikenlaiset psykologiset ja sosiologiset teoriat pitäisi testata havainnoimalla maailmaa niitten käsitteiden läpi, joita nuo teoriat tarjoavat. Esim. muinaisen diskurssianalyysin tehtävä oli tuottaa aineistoa Tiedemiehen teorian testausta varten. Testissä kävi ilmi, ettei teoria toiminut: uudet määritelmät eivät paljastaneet mitään olennaista. Tai sitten sovelsin sitä väärin.

Kun katsoo vähemmän lukeneiden ihmisten teorioita ihmissuhteista, ne tuntuvat rujoilta, epämääräisiltä rautalankamalleilta, jotka ansaitsisivat lentää romukoppaan. Ei ole mitään syytä uskoa, että omat teoriani olisivat ratkaisevasti parempia. Enhän ole edes onnistunut parantamaan epäsosiaalisuuttani niiden avulla.

Jos jonkun käsiteryppään avulla pystyy kuvaamaan käytännön tilanteita, ja tuo kuvaus paljastaa jotain uutta ja olennaista, tai selkeyttää ilmiön dynamiikkaa, niin niissä sanoissa pitää olla hitunen totuutta.

Yleisesti ottaen tuollaiset kuvaukset eivät vanhene. Jos jokin tapahtuma on onnistuneesti kuvattu klassisen behaviorismin käsitteillä (esim. alkoholistien vieroitusmenetelmä, jossa viinaan laitettiin oksettavaa ainetta, ja näin assosioitiin juominen oksentamiseen) niin kuvaus on edelleen pätevä, vaikka behaviorismi yleisesti ottaen antaisi ihmissielusta liian yksinkertaisen kuvan.

Jos minulla olisi itsekuria suorittaa kunnon taivaanrannanmaalausprojekti, niin yrittäisin kehittää kielen ihmissuhteiden kuvaamiseen. Kielen muodostaminen aloitettaisiin valitsemalla 50-300 psykologista käsitettä. Sitten jokaisesta käsitteestä kirjoitettaisiin essee, jossa olisi

1. Sanan määritelmä tai luonnehdinta

2. Essee, jossa kuvattaisiin tuon sanan linkkejä muihin valittuihin sanoihin.

3. Linkkejä käytännön tilanteiden kuvauksiin, jossa tuota sanaa on käytetty raskaasti.

Väitetään, että tieteellisen kielen ja arkikielen ero on siinä, että tieteellisessä kielessä käsitteet on määritelty, ja linkit käsitteiden välillä ovat tiuhemmat. Kohdat (1) ja (2) antaisivat nämä tieteellisen kielen edut tähän populaaripsykologiseen kieleen. Kohta (3) tekisi kielen omaksumisen helpommaksi. Jos vieraan kielen sanoja opetellaan lukemalla tekstejä, joissa tuota sanaa käytetään kieliopin ja semantiikan mukaisesti, niin miksei natiivikielen uusia käsitteitä voisi levittää samalla tavalla. Muinainen kuvaus relevanssifiltteristä on aika lähellä tätä ihannetta.

Tuo populaaripsykologinen tutoriaali olisi linkkimeri, jonne lukija voi unohtua pitkäksi aikaa surffaamaan, vähän samaan tapaan kuin Susanna Paasosen valokuva-albumiin.

Yksi kielen tärkeimmistä ominaisuuksista olisi sivumerkityksien karsiminen. Kielessä ei yksinkertaisesti olisi asenteellisia sanoja. Toivon mukaan kielen käyttäjät huomaisivat, että myös ihmissuhdeasioita voi kuvailla ilman asennetta, ja asenne on jotain minkä havaitsija liittää asioihin - asiat eivät sinänsä sano, miten niihin pitää asennoitua.

Projekti olisi onnistunut, jos ihmiset alkaisivat ripotella noita sanoja arkipuheensa joukkoon, kuten he nykyään ripottelevat neurooseja, psykopaatteja ja rooleja.

You reap what you sow

9 days ago I bought some seeds and tilled them to low, wide vessels. This is the second year to do so.

Coriander seeds were the biggest: their diameter is ca. 2mm. They were the first to shoot up, and the seedlings grew from nothing to 2cm in 10 hours. Respectable effort.

Oregano seeds, whose diameter is a few tenths of a millimeter, start very slowly. You have to look close to notice a day-old seedling.

As the spam teaches us: 1000-fold size difference matters in reproduction.

Wanha media 2/2: Yksisuuntaisuuden ja suuren levikin epäpyhä liitto

Koska sanomalehdillä on suuri levikki, niin niissä julkaistut kirjoitukset vaikuttavat monien ihmisten asenteisiin, vaikka yksittäisellä kirjoituksella olisi vaikutusta vain harvoihin. Tästä syystä ne houkuttelevat ihmisiä, jotka haluavat muokata yleistä mielipidettä saadakseen ajamansa asian läpi.

Media on sisäistänyt tämän ns. assosiaatioteorian muodossa. Tämän mukaan lehdillä on tärkeä tehtävä määriteltäessä sitä, miten ihmiset asennoituvat asioihin: mitkä asiat ovat toivottavia, vaarallisisa, jne. ja millä mekanismilla nämä pelot aineellistuvat. Mediatyöläisten tulee ottaa tämä asia vakavasti, ja käyttää valtaansa vastuullisesti, sillä väärät assosiaatiot voivat aiheuttaa paljon harmia. Tässä on siis median käsitys itsestään.

Aina kun näen lehdessä positiivisen jutun ulkomaalaisista, tiedän, että joku assosiaatioteorian sisäistänyt toimittaja yrittää manipuloida minua. Yleensäkin assosiaatioteoria johtaa korneihin, yksipuolisiin, mutta poliittisesti korrekteihin mielikuviin asioista. Otetaan esimerkiksi Irakin sota.

Sota loppui ilmiömäisen nopeasti. Nykyisillä tappioilla
jenkit voisivat olla Irakissa 50 vuotta, ennen kuin tappioluvut lähestyisivät Vietnamin sotaa. Kurdialueella on melkoisen rauhallista. Silti HS kertoo ainoastaan ruumispusseista. Miksei HS voisi kerran kirjoittaa Irak-sivua,
jossa kerrottaisiin, mikä kaikki on miehityksen aikana mennyt hyvin?
Tällä toimittajat viestisivät lukijoille, ettei heillä
ole lopullista tietoa Irakin miehityksestä. Mutta tällainen toiminta
olisi assosiaatioteorian mukaan vastuutonta: Koska miehitys on moraalisesti
paha, niin positiiviset kirjoitukset olisivat niin ikään pahoja,
kun ne implisiittisesti "hyväksyisivät" aggression.

Assosiaatioteoria sanoo, että palstatila on valtaa, koska palstatilalla
kirjoittaja voi liittää asioihin haluamiaan konnotaatioita. Koska
monet haluavat muokata mielipiteitä, ja ihmisten lukuaika rajallinen,
on suurilevikkinen palstatila niukka resurssi. Tätä resurssia
pitäisi annostella asioille niiden tärkeyden mukaan. Tämä
näkyy sellaisissa kommenteissa, kuin "On vaikea sanoa, ketä pitäisi
moittia Helsingin Sanomien huvittavasta [Ranskan huivilakia koskevasta]
pikku-uutisesta, jolle uhrattiin enemmän palstatilaa kuin Tshetshenian
tapahtumille."

Selkein oire tästä ilmiöstä ovat artikkelit, jotka pursuilevat sisällötöntä täytemateriaalia, kun asia on niin "tärkeä", että sille pitää uhrata monta sivua:

"Päiväkirjan kannet ovat ruskeaa tekonahkaa. Kannessa on F-kirjain
muistuttamassa kirjan lahjoittajasta. F tarkoittaa Finlaysonia, joka oli
siihen aikaan suuri ja mahtava tamperelainen tekstiilitehdas. Päiväkirjan
lehtien väliin on pujotettu kullattu nauha.

Raotan kirjaa hyvin varovaisesti. Se on vanha ja arvokas, melkein kuin
kansallisomaisuutta. Tohtori Urho Kekkonen piti sitä tasan viisikymmentä vuotta sitten, vuoden 1954." (HS Kuukausiliite, maaliskuu 2004, s.37)

Sanomalehti on olennaisesti yksisuuntainen. Kaikki yleisönosastokirjoitukset ovat käyneet tiukan seulan läpi, ja ne kommentoivat vain pientä osaa kirjoituksista. Meinasin sanoa, että osa wanhan median rappiosta johtuu yksisuuntaisuudesta, mutta oikeastaan suuri levikki riittää.

Ensinnäkin, assosiaatioteorian rappeuttavasta vaikutuksesta vapaat nettipalstat ovat niin pieniä, ettei levikki houkuttele manipuloijia. Yleisönosastokirjoitus Hesariin saa satakertaisen lukijakunnan verrattuna vilkkaimpiin keskustelupalstoihin. Toiseksi, miljoona ihmistä ei voi
käydä keskustelua keskenään. Kolmanneksi, muistan nähneeni TV-keskusteluja (suuri levikki), joissa ihmiset huutavat väliin huonosti perusteltuja väitteitä, jotka ajavat heidän etuaan. Esim. ilmastonmuutosta käsittelevässä sääillassa autokauppias huusi väliin, että uudemmat autot kuluttavat vähemmän. Onhan tämä teknisesti totta, mutta autojen määrän kasvu syö varmasti kaikki edut, jotka autokannan uudistuminen voi tuoda. Kun halutaan laskea autoveroa, pitää käytää muita argumentteja.