Jeesus! Anna minulle voimaa!

Nyt voit ivata dissaamaasi harrastusryhmää ilmaiseksi tekemällä heistä USKONNOLISEN TULKINNAN. Se on helppoa. Sovellat vain seuraavaa algoritmia:


1) Valitse temppeli, paikka, jossa harrastelijat kokoontuvat.
2) Valitse palvonnan kohde, jokin näkyvä symboli, jota on vain yksi kappale.
3) Poimi harrastusmenoista järjettömiä, toistuvia yksityiskohtia, ja kuvaa niitä palvontamenoiksi.



"Kun muslimit kääntyvät kohti Mekkaa, bloggaajat yhditävät selaimensa Pyhään Pinseriin. Vahvistettuaan uskoaan lukemalla hengellisiä tekstejä he kokoontuvat top-listalle kilvoittelemaan parhaimman blogin asemasta. He voivat käyttää tuntikaupalla aikaa kertoakseen toisilleen vinkkejä, miten päästä lähemmäs lopullista nirvanaa ja jumaluutta, Listan ykkössijaa. Omaa karua kieltään näiden tekeleiden tasosta kertoo se, että blogeja on enemmän kuin blogien lukijoita. Nörtit eivät jaksa lukea edes toistensa blogeja, niin tylsiä ja elämättömiä ne ovat."

Miks mun pitäs?

Selonteot ovat vastauksia, joissa ihminen selittää mielipidettään tai tekoaan. Yleensä selonteko annetaan sen jälkeen, kun toinen henkilö on kyseenalaistanut asian.

<_Bass> rEiNdEeR, onkos toi sun nikkis muuten tahallaan lukukelvottomasti isokirjaimistettu? :-)
<_ReInDeEr> o :P
<_ReInDeEr> pistin tän nikin melko lailla 9 vuotta sitten

Puhuja voi antaa selonteon myös etukäteen, jos arvelee muiden asennoituvan syyttävästi:

<_Miia-chan> valuin taas tänne idlaamaan :P

Henkilö A on selontekovelvollinen henkilölle B asiassa C, jos A tietää joutuvansa selittämään mahdollista epänormaalia käytöstä B:lle. Normaalia ei tarvitse selittää.

Sitten pointti: Oletetaan, että A on haluton tekemään asiaa C. Hän kuitenkin tietää, että olisi parempi tehdä kuin jättää tekemättä, eikä tekemisestä olisi edes suhteetonta vaivaa. Tällöin selontekovelvollisuus (kenelle tahansa) voi olla potku, joka saa hänet tekemään asian C.

Tähän perustuu esim. ohje, että tupakkalakon aloittamisesta pitäisi kertoa lähipiirille. Jos lähimmäiset sitten näkevät lopetuskandidaatin polttamassa, he nalkuttavat. Tieto tästä nalkutuksesta antaa itsekuria ja tahdonvoimaa. (itse?)

Firmassa ei ole kokeiltu code review -menetelmää - pidetään kokous, jossa kooditiedosto heijastetaan ruudulle, ja muut kyselevät vaikeista ja epäselvistä kohdista - mutta luulen sen olevan tehokasta. Toimintamekanismi on niin yksinkertainen ja selkeä, nyt kun sen hoksasi.

Laitteet liikkumaan on pantu sinua varten

Skene on paras näkemäni ohjelma pitkään aikaan. Ensin vertaan sitä Pelon maantieteeseen, sitten luettelen yksittäisiä kohtauksia. Skenen ja PM:n tekijätiimeissä ei ole samoja henkilöitä.

Leffoissa oli kaksi yhteistä teemaa: Yksilön ajautuminen ryhmän paineessa, sekä teorian ja käytännön suhde.


Pelon maantieteessä naisporukka eli ja hengitti feminismiä. Kun miesten rooli väkivaltaisina sikoina oli riittävän hyvin sisäistetty, edes tappaminen ei ollut niin paha asia. Arkipäivän käytännön järjestelyt oli tehty feministisen opin mukaan, niissä tapauksissa, joissa oppi mitään sanoi (kulkureitit pimeällä, sekä asumismuoto). Lopulta liian vahva käytännön ideologia joutui törmäyskurssille esivallan kanssa.

Tärkeässä kohtauksessa porukan feministiguru pitää luentoa. Hänen kasvonsa heijastetaan isolle ruudulle, ja hän ottaa muutenkin mediastaran elkeet. Luento on saarnaa, jonka tarkoitus on antaa yleisölle voimaa miesvallan harjoittamaa sortoa vastaan.

Esikuvana oli Ridley Scott:in Thelma and Louise. T & S:ssä ei ole teoriaelementtiä: miesten sikailu on käytännön tosiasia, ja feminismi on spontaania toimintaa.


Skenen essokohtaus, jossa ihmisillä on vapus tehdä mitä he tahtovat - toteuttaa unelmiaan rakentaa taloa, nähdä maailmaa, tai jos kaikki järkevä tympii, ajaa mopolla rinkiä - on markkinaliberalismin vapautta. Se ei ota kantaa siihen, mitä ihmisten pitäisi tavoitella - mailmasta tekee sairaan kauniin se, että oli tavoite mikä tahansa, tie on valmiiksi kivetty. Tarvitaan vain rahaa ja asennetta.

Skenen luentokohtaus on hyvin erilainen kuin PM:n. Skenessä puhuja on lukenut viikokaupalla kuivaa teoriaa, ja jossain vaiheessa huomaa jäsentävänsä todellisuutta tuon teorian käsitteillä. Ja katso: teoria puhuu asioista niiden oikeilla nimillä! Tässä teoria muodostaa kielen, jota käytetään todellisuuden kuvaamiseen ja pohtimiseen. Sitä ei kuitenkaan käytetä puhumiseen - yhdessäkään kohtauksessa Ella ja Silja eivät keskustelleet kauppakoulutuksen luomalla yhteisellä sanavarastolla.


Sitten jänniin detaljeihin:

Yhdessä kohtaa Silja syytää Ellaa diilaamisesta itsevarmaan ja vähän holhoavaan tyyliinsä. Yhtäkkiä käytös muuttuu totaalisesti: ruumiinasento kumartuu eteenpäin, puhe muuttuu vienoksi ja rauhalliseksi. Sisältökin on niin naivia, että alkuun epäilee Siljan pilailevan (esim. todistelevan Ellalle, että jos jatkat tuota rataa, et pian pidä edes 200 tablettia minään, ja olet täysi nisti). Olen kerran todistanut samanlaista luonteenmuutosta, tosin lievempänä. Avainasemassa on arvatenkin kaksi ristiriitaista roolia: Vanhemille kannattaa käyttäytyä kiltisti, kun taas kaverit kaipaavat vahvaa, itsenäistä minää.

Eli: Silja on tottunut asettumaan korostetun kilttiin subjektipositioon tehdessään vanhemmille pyyntöjä, joita ei voi omin resurssein täyttää. Kun hän tekee kaverille oudon pyynnön, hän asettuu samaan subjektipositioon tottumuksen voimasta.

Niin, ja esso-kohtauksesta tuli mieleen se intin loma, jolloin ensimmäistä kertaa osasi arvostaa Tampereen räikeitä, värikkäitä neonvaloja - ne olivat vapautta, joka harmaista, identtisistä kasarmeista puuttui.

Vs: Lentämisestä

(laitan tästä etenpäin [Vs:] -tagin postauksiin, jotka suoraan kommentoivat jotain yksittäistä kirjoitusta)

Jokainen puolue kirjoittaa oman taloustieteensä. Vihreiden taloustieteessä
olennaisia käsitteitä ovat riskiyhteiskunta, ulkoisvaikutukset ja kilpailukyky
(lähde: Ilpo Massa (toim.) Riskiyhteiskunnan talous)

Riskiyhteiskunta oli jonkinlaista vakuutustaloustiedettä - sen tyyppistä,
että lasketaan vaikkapa ilmastomuutoksen kustannuksia, tai myrkkyonnettomuuden mahdollisia seurauksia. Rakennetaan skenaarioita, ja kun tiedetään riskit, päätetään varotoimista - skenaarioiden avulla osataan varautua todellisiin riskeihin, ja suhteuttaa varotoimien kustannukset ongelmien suuruuteen.

Ulkoisvaikutukset ovat varmasti kaikille tuttuja. Vihreän taloustieteen mukainen ratkaisu lentämisongelmaan olisi haittavero, joka ohjaisi kulutusta muihin liikennemuotoihin, sekä lentokoneille asetettavat polttoaineenkulutusta koskevat normit.
Suurin ongelma ei ole se, että lentokoneilla ei ole haittaveroa, vaikka päästöt menevät suoraan yläilmakehään. Ongelma on se, että kerosiini on verovapaata. Tämä on suora tukiainen lentoliikenteelle muiden liikennemuotojen kustannuksella.

Eräs viherpiipertäjä kertoi, että heidän EU-tavoitteenaan on saada koko EU:n kattavat ympäristöä koskevat miniminomit. Syy siihen, että normeista halutaan EU:n laajuiset, on kilpailukyky - silloin yksikään yritys ei joudu toista huonompaan kilpailuasemaan vain siksi, että tuotanto sijaitsee väärässä maassa. Paperiteollisuuden kioto-rutinat ja kerosiinin verovapaus osoittavat, että jopa EU on joissain asioissa liian pieni.

Kuvittelin joskus olevani kiinonstunut näistä asioista, mutta en enää.

relevanssifiltteri

Relevanssifiltteri eli tärkeyssuodatin seuloo muisti- ja aistidatasta olennaisen, ja laittaa sen ihmisen tietoisuuteen. Se, mikä ei jää relevanssifiltteriin, joko unohtuu tai painuu muistiin erittäin virhealttiisti.
Kun kaksi ihmistä tapaa ympäristössä A, ja toinen alkaa vääntää juttua
ympäristön ärsykkeistä, hän valitsee aiheen relevanssifiltterin avulla. Jos toisen henkilön filtteri on samankaltainen, hän on alitajunnassaan jo työstänyt asiasta mielipiteen ja saattaa vastata sutjakkaasti. Syntyy kokemus synkaamisesta ja samasta aaltopituudesta.
Jos taas relevanssifiltterit ovat hyvin erilaisia, alkukommentti jää yhdentekeväksi. Gricen maksiimien mukaan on normirike laukaista kommentti, joka ei sisällä mitään relevanttia asiaa. Jos relevanssifiltterit ovat hyvin erilaisia, käy juuri näin. Tilanne on huonompi, kuin jos toinen olisi pysynyt vaiti.
Viihdekeskusteluissa relevanssifiltteri riippuu yleensä puhujan näkökulmasta. Teknisissä asiakeskusteluissa suodatin riippuu ihmisen tiedoista ja kokemuksesta, ja on suuremmassa määrin yksilöstä riippumaton.
Yhden äärimmäisen esimerkin muodostavat kirjallisuuskeskustelut, joissa monisataasivuiset teokset pitää tiivistää muutamaan lauseeseen - kun siis missään yksittäisessä teoksessa ei viivytä paria lausetta pitempään.
En näe muuta keinoa selittää ekstroverttien kykyä vääntää keskustelua mistä tahansa aiheesta, kuin että heillä on laajemmat relevanssifiltteri, tai ne tuottavat puhekelpoisempaa materiaalia.
Relevanssifilttereillä on tiukat linkit skripteihin, sillä skriptin mukaan menevät ja skripteistä poikeavat tapahtumat tyypillisesti tarttuvat suodattimeen. Mutta skripteistä lisää myöhemmin.

PS. Aion kokeilla tiheämpää kirjoittamista ja itsekritiikin madaltamista, josko se poikisi laatua.

Loppuosassa tyrmään aikaisemman kirjoitukseni elämän tarkoituksesta selontekona. Epäilemättä on hedelmällisempää tarkastella elämän tarkoitusta selontekona kuin jonain, mikä oikeasti on olemassa. Silti se ei tuo mitään uutta: kaikki, mikä voidaan selittää elämän tarkoituksella selontekona, voidaan selittää paremmin ja terävämmin muuten.
* Lisääntymisvietti on biologinen
* Oman edun tavoittelu on yksinkertaisesti normi, ja omaa etua tavoittelemattomien luokittelu hölmöiksi on sanktio normin rikkomisesta.
* Lahkolaisuuteen jos mihin pätevät perinteisen pienryhmäpsykologian säännöt paremmin.
* Yhteiskuntakritiikin käsitteenäkin se on hampaaton, mutta en nyt suoralta kädeltä keksi parempaa esimerkkiä. Elämän tarkoitus selontekona toimii kuitenkin paremmin yhteiskuntakritiikissa kuin psykologiassa.

-> Heitän elämän tarkoituksen selontekona roskakoriin, ja generoin uusia käsitteitä, toivoen, että määrä poikii laatua

Tilinpäätös

Yksityisetsivä listaa vuoden tärkeimpiä teknisiä ja institutionaalisia edistysaskeleita. Mutta ihmiset ovat yhä laiskoja, perehtymättömiä, kommunikointikyvyttömiä ja lyhytnäköisiä.
Toivottavasti ensi vuonna olen vähemmän näitä kaikkia.


Uskon, että ihmisen päivittäiset rutiinit määrittelevät vahvasti hänen tulevaisuuttaan ("habits become character, and character becomes destiny"). Siksi kerron vain arkisista asioista.


Vuosi on kulunut töitä tehdessä, osa-aikaisena ja täyspäiväisenä. Tämä osa-alue on mennyt hyvin: Ymmärrän paljon paremmin Symbian-ympäristön luonnetta, ja olen opetellut viestimään suunnitelmani muille kirjoittamlla dokumentteja. Myös työyhteisöä on uudelleenorganisoitu, mielestäni parempaan suuntaan.


Pullonkaulani elämän laadussa on sama kuin viitenä edellisenä vuonna: ihmissuhdetaidot, tarkemmin sanottuna uusiin ihmisiin tutustuminen, sekä läpän generointi niiden ihmisten seurassa, joita näen päivittäin.


Vaikka kodaamisessa monenlaiset tekniset taidot olisivat hyödyksi, uskon, että myös työssä viestintäkyky on aikaansaamista rajoittava tekijä. En halua puhua tehokkuudesta, sillä yritykset mittaavat tehokkuutta rahassa, ja osastomme tavoitteet ovat vaikeammin mitattavissa.


Eräs henkilökohtainen (ehkäistävissä oleva) ongelma iski keväällä ja syksyllä, esti minua osallistumasta vapaa-ajan rientoihin ja antoi aimo kolauksen itsetunnolle. Nyt sen pitäisi olla ohi - syy (jota en alkuun tiennyt) on löydetty ja poistettu.


Vapaa-ajalla olen pelaillut monopolia.


Monopolitaitojen kehittyminen on epäolennaista. Koska pullonkaulani on puhuminen, ja monopoliringissä käydään korkeatasoista keskustelua, vuosittaisen kehitysarvion tulee pohjautua keskustelun määrään.

Tulos on: ei kehitystä. Vaihtaessani skifin lukemisen historiaan olen alkanut lukea materiaalia, josta saattaa olla ensi vuonna hyötyä keskustelun määrän lisäämisessä. Epärationaalisesti olen käyttänyt enemmän aikaa pelin opetteluun kuin keskustelukelpoiseen materiaaliin tutustumiseen, sillä monopoli on pirun addiktiivinen peli.


(Ja kysymys ei tietenkään ole monopolista, vaan toisesta pelistä, jossa piirit ovat liian pienet)

Poliittisen järjestön jäsenyydeltä en ihmeitä odottanut. Tutustuin kuitenkin kahteen laadukkaaseen keskustelulistaan, ja sain motivaatiota vaihtaa skifin historiaan. Perustuslaki herättää yhä pikemminkin inhoa kuin aitoa mielenkiintoa.


Opinnot ovat menneet laiskanpuoleisesti - ei töiden jälkeen riitä energiaa.


Jos ryhdyn kirjoittmaan blogia säännöllisemmin, mainitsen sen seuraavan vuoden katselmukssa.


Yleisesti ottaen, tämä on ollut stagnaation vuosi. En ole saanut juuri mitään aikaiseksi, vaikka luulen tietäväni, mitkä ovat pullonkaulani.


Oikeastaan minulla ei ole varaa vuoden pituiseen stagnaatioon, sillä itse kultakin loppuu aika ennemmin tai myöhemmin. Olen kuullut sanottavan, että jos ei 25:nteen ikävuoteen mennessä ole löytänyt naisseuraa, niin ei ole paljoa toivoa. Minulla tämä raja alkaa pelottavasti lähestyä.


Puhun seuraavaksi elämän tarkoituksesta selityksenä, joka vastaa uteliaiden kysymyksiin, kuten:


K: Miksi ihmisen pitäisi tehdä väitöskirja, kun hän voisi käyttää saman ajan ryyppäämiseen, ja palkan lisä ei kuitenkaan mainittavasti kasvata elintasoa, kiitos progressiivisen verotuksen?
V: Siitä on etua uralla. [uralla eteneminen tavoittelemisen arvoista]



K: Miksi ihmeesä hankit lapsia?
V: Se nyt vaan kuuluu asiaan. [lisääntyminen on elämän tarkoitus]



K: Miksi heräät sunnutaisin kymmeneltä kirkkoon, vaikka voisit nukkua?
V: Haluan palvella Jumalla. [jumalan palveleminen on elämän tarkoitus]



Individualistisessa yhteiskunnassamme on 3 hyväksyttäävää elämän
tarkoitusta:

1) Vastuulinen hedonismi: Vietetään mukavaa elämää, eletään normien
mukaan. Lisäännytään, jotta joku maksaisi verot meidän
jäätyä eläkkeelle.

2) Menestys: Ura, maine tai rikastuminen


Nämä kaksi ovat hyväksyttäviä, sillä niissä individuaali ottaa itselleen sen, mikä hänelle kuuluu. Kolmas hyödyntää individuaalin velvolisuutta itsenäiseen ajatteluun:


3) Lahkolaisuus:
Uskotaan fanaattisesti johonkin,
esim. jumalaan tai ilmastonmuutokseen.




Tiivistelmä:


2003, STAGNAATION VUOSI


Kehitystehtävät:

1. Ihmissuhdetaidot - stagnaatiossa

2. Maisterinopinnot - stagnaatiossa


Aloitteita:

1. Historian lukeminen

2. Liittyminen järjestöön

-> Aika pieniä


Epäonnistumisia:

1. Kriisi - lamaannutti muut alueet

2. Venäjän lukeminen hyllylle

-> En viitsi tilittää tuosta kriisistä, mainitsen sen vain siksi, että vuosikatsaus olisi puutteelinen ilman mainintaa.