relevanssifiltteri

Relevanssifiltteri eli tärkeyssuodatin seuloo muisti- ja aistidatasta olennaisen, ja laittaa sen ihmisen tietoisuuteen. Se, mikä ei jää relevanssifiltteriin, joko unohtuu tai painuu muistiin erittäin virhealttiisti.
Kun kaksi ihmistä tapaa ympäristössä A, ja toinen alkaa vääntää juttua
ympäristön ärsykkeistä, hän valitsee aiheen relevanssifiltterin avulla. Jos toisen henkilön filtteri on samankaltainen, hän on alitajunnassaan jo työstänyt asiasta mielipiteen ja saattaa vastata sutjakkaasti. Syntyy kokemus synkaamisesta ja samasta aaltopituudesta.
Jos taas relevanssifiltterit ovat hyvin erilaisia, alkukommentti jää yhdentekeväksi. Gricen maksiimien mukaan on normirike laukaista kommentti, joka ei sisällä mitään relevanttia asiaa. Jos relevanssifiltterit ovat hyvin erilaisia, käy juuri näin. Tilanne on huonompi, kuin jos toinen olisi pysynyt vaiti.
Viihdekeskusteluissa relevanssifiltteri riippuu yleensä puhujan näkökulmasta. Teknisissä asiakeskusteluissa suodatin riippuu ihmisen tiedoista ja kokemuksesta, ja on suuremmassa määrin yksilöstä riippumaton.
Yhden äärimmäisen esimerkin muodostavat kirjallisuuskeskustelut, joissa monisataasivuiset teokset pitää tiivistää muutamaan lauseeseen - kun siis missään yksittäisessä teoksessa ei viivytä paria lausetta pitempään.
En näe muuta keinoa selittää ekstroverttien kykyä vääntää keskustelua mistä tahansa aiheesta, kuin että heillä on laajemmat relevanssifiltteri, tai ne tuottavat puhekelpoisempaa materiaalia.
Relevanssifilttereillä on tiukat linkit skripteihin, sillä skriptin mukaan menevät ja skripteistä poikeavat tapahtumat tyypillisesti tarttuvat suodattimeen. Mutta skripteistä lisää myöhemmin.

PS. Aion kokeilla tiheämpää kirjoittamista ja itsekritiikin madaltamista, josko se poikisi laatua.

Loppuosassa tyrmään aikaisemman kirjoitukseni elämän tarkoituksesta selontekona. Epäilemättä on hedelmällisempää tarkastella elämän tarkoitusta selontekona kuin jonain, mikä oikeasti on olemassa. Silti se ei tuo mitään uutta: kaikki, mikä voidaan selittää elämän tarkoituksella selontekona, voidaan selittää paremmin ja terävämmin muuten.
* Lisääntymisvietti on biologinen
* Oman edun tavoittelu on yksinkertaisesti normi, ja omaa etua tavoittelemattomien luokittelu hölmöiksi on sanktio normin rikkomisesta.
* Lahkolaisuuteen jos mihin pätevät perinteisen pienryhmäpsykologian säännöt paremmin.
* Yhteiskuntakritiikin käsitteenäkin se on hampaaton, mutta en nyt suoralta kädeltä keksi parempaa esimerkkiä. Elämän tarkoitus selontekona toimii kuitenkin paremmin yhteiskuntakritiikissa kuin psykologiassa.

-> Heitän elämän tarkoituksen selontekona roskakoriin, ja generoin uusia käsitteitä, toivoen, että määrä poikii laatua