Monday, April 26, 2004

Wanha media I: Perinteinen oldschool diskurssianalyysi

Teen diskurssianalyysin Helsingin sanomien toiselle pääkirjoitukselle käyttäen ns. diskurssikaaviota. Diskurssikaavio on diskurssianalyysille samaa, mitä merkityssuhdekaavio oli lukion novellianalyysille. Selitänpä hieman tuota kaaviota.

Yleensä lukijan on tarkoitus samaistua kirjoittajan edustamaan ryhmään. Tuo ryhmä on me-ryhmä. Realiteetit ovat kiistämättömiä tosiasioita, joita kirjoittajan mielestä ei oteta riittävästi huomioon. Oletukset ovat välttämättömiä, jotta realiteeteista voitaisiin johtaa tavoitteita. Usein oletuksia ei lausuta suoraan, vaan ne pitää lukea rivien välistä.

Me-ryhmän voi yleensä tiivistää 1-3 sanan kategorisointiin. Tätä voi täydentää luonnehdinnalla me-ryhmästä. Tärkeä attribuutti on jokin ominaisuus, joka me-ryhmällä on. Se voi olla muillakin, tai sitten ei. Yleensä kirjoittaja katsoo tärkeän attribuutin myös selittävän sitä, miksi eri ihmiset toimivat samassa tilanteessa eri tavalla.

Kun me-ryhmä on määritelty, luetellaan muut. Jos kirjoituksessa käsitellään jotain ihmisryhmää, niin näistä piirretään muut-pallukka. Muukalaiskohtiin tulee samoja kohtia kuin me-ryhmään, mutta yleensä vähemmän. Lopuksi muut luokitellaan sen suhteen, miten kirjoitus haluaa lukijan asennoituvan muukalaisiin.

Sitten itse kirjoitus:

Aiheellinen huoli työmotivaatiosta


Suomen maatalous joutuu Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan uudistusten vuoksi suureen murrokseen. Vastaavan mittaluokan muutos oli Suomen jäsenyys unionissa.

Suomalaisesta maataloustulosta hieman yli puolet tulee markkinoilta, tuotteiden myynnistä. Loput on erilaisia tukia, esimerkiksi luonnonhaittakorvauksia, kansallisia tukia ja ympäristötukia. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan mukaisia niin sanottuja cap -tukia on maataloustulosta runsaat kymmenen prosenttia. Tämä osuus joutuu nyt myllerrykseen.

Maatalousuudistus merkitsee sitä, että cap -tuet irrotetaan pääosin tuotannosta vuodesta 2006 lähtien. Viljelijä saa tukea sen mukaan, paljonko hänellä on peltoa. Tuotantomäärä ei muuta summaa. Suomen cap -tuista noin kaksi kolmasosaa irtoaa tuotannosta riippumattomaksi osuudeksi.

EU:n tarkoitus on vakauttaa viljelijän saamaa tukipottia siten, että se ei vaihtelisi satojen ja markkinahintojen mukaan.

Hieman vaimeammalla äänellä on ilmeisesti puhuttu siitä ilmeisestä tavoitteesta, että uudistus karsisi ei-toivottujen tuotteiden viljelyä ja heikoimpia tiloja. Tämä karsinta toteutuu siten, että tuotantoon ei investoida, jos on yhdentekevää, miten vilja pellolla kasvaa tai kasvaako lainkaan. EU jätti jäsenvaltioille uudistuksessa itsenäistä valtaa yksityiskohdissa. Toukokuussa hallitus päättää, miten järjestelmä Suomessa toimii. Suomella on mahdollisuus valita tilakohtainen tuki, tasatuki tai näiden yhdistelmä. Tilakohtainen tuki tarkoittaa sitä, että tukipotti määräytyy vuosiksi eteenpäin sen mukaan, paljonko tila sai tukea vuosina 2000-2002. Tasatuki tarkoittaa samansuuruista summaa kullekin hehtaarille, joko koko maassa tai tietyllä alueella.

Viljelijöillä on ihan aiheellinen huoli työmotivaatiosta. Kun hallitus cap -malliaan tekee, tähtäimessä pitää olla ratkaisu, joka turvaa edes jonkinlaisen yhteyden tulojen ja työpanoksen välille. Puhdas tasatuki ei tätä tavoitetta täyttäisi.


Me-ryhmä: poliittisesti valveutuneet
Luonnehdinta: ihmiset, jotka seuraavat maamme kannalta tärkeiden asioiden hoitoa
Realiteetti: Cap -uudistus irrottaa maataloustuen tuotannosta.
Oletus: Jos viljelijän saama tuki ei riipu tuotannosta, ja tuotteesta saatava hinta ei ole pääasiallinen tulonlähde, viljelijä vähentää tuotantoa.
Tavoite: Tukea ei saa irrottaa tuotannosta.
Tärkeä attribuutti: Vastuullisuus. Me kannamme vastuuta Suomen ruoantuotannon säilymisestä myös tulevaisuudessa.

Eurokraatit:


Viittaan nyt Mediapoliksen taannoiseen EU-analyysiin. Siinä kerättiin joltain ajanjaksolta kaikki erään sanomalehden EU-artikkelit, ja tutkittiin EU:sta muodostuvaa kuvaa. Sen mukaan EU on ikuisesti jatkuva kokous, jossa liituraitapukuiset byrokraatit keskustelevat keskenään ja muodostavat lakipykäliä paikallisia oloja tuntematta.

Eurokraatit tekevät huonoja pykäliä, koska he eivät tunne (a) maanviljelyselinkeinoa ja (b) Suomen erityisolosuhteita.

Eurokraatit ovat Vastustajia.

Laiskat maanviljelijät:


Nämä laistavat työstä, kun se ei ole yksilörationaalista, vaikka työnteko on välttämätöntä Suomen maantalouselinkeinon säilyttämiseksi.

Laiskat maanviljelijät ovat vastuuttomia (huomaa käänteinen Tärkeä Attribuutti, joka selittää ihmisten käyttäytymistä)


Vaikka kirjoituksella on selkeä ryhmäpsykologinen rakenne, se ei sisällä varsinaista diskurssia. Siinä on otettu huomioon erilaisia EU:n maatalouspolitiikkaa koskevia diskursseja.

Argumentointi on 100% yhteensopivaa "Maataloustuotanto erityisalana" -diskurssin kanssa. Tällä diskurssilla legitimoidaan sitä, että EU maksaa puolet budjetistaan maataloustukiaisina, että EU pitää maataloustuotteille korkeita tuontitulleja, ja että tuet eivät ole edes vähenemässä. Tämä siitä huolimatta, että EU:n väittää pyrkivänsä vapaakauppaan.

Maataloustuotanto erityisalana

:
"EU:n maanviljelijät eivät pysty kilpailemaan kehitysmaiden halpaa hintatasoa vastaan, koska tämä hintataso on saavutettu polkemalla palkkoja. Suomen maanviljelijät eivät pysty kilpailemaan etelän maiden parempia ilmasto-olosuhteita vastaan. Liittyessämme EU:hun meille viljelijöille annettiin vakuutus, että maataloutta voi jatkossakin harjoittaa koko Suomessa. Viljelijöiden pitää pystyä ennustamaan oman alansa kehitystä, jotta he voivat tehdä pitkäaikaisia investointeja.

Maataloustuotanto tarvitsee erityssuojelua, jotta kriisitilanteissa pystymme tuottamaan itse oman ruokamme. Jos annamme maataloutemme tuotantokyvyn rapistua, joudumme riippuvaisiksi ulkomaiden hyväntahtoisuudesta. Ja kriisitilanteissa tuotantoa ei polkaista noin vain käyntiin tarpeen tullen, vaan tulee nälkä.

Lisäksi kotimainen ruoka on puhtaampaa, parempaa, ympäristöystävällisemmin tuotettua sekä työllistää suomalaisia."

Seuraava vastadiskurssin pätkä on eräältä keskustelupalstalta. Kyseessä on määrittelykamppailu maataloustukien oikeasta määrästä ja tarpeellisuudesta.

"Sokerin tuotto EU:ssa on kallista, mutta sitä tuetaan avokätisesti, jonka vuoksi EU:lla asiassa 40% maailman sokerin viennistä. Tukien seurauksena sokerin maailmanmarkkinahinta on lähes olematon ja köyhät sokerintuottajamaat, kuten Mosambik, kärsivät. Kaiken lisäksi EU perii sokerin tuonnista 140% tullin, joten sokerin myynti EU:hun on lähes mahdotonta. Sama ongelma koskee kaikkia CAP:n alaisia tuotteita."

No comments: