Kukkapenkin ääressä

Täällä Poria ympäröivällä maaseudulla kukkapenkit ja vihannestarhat ovat monen emännän ylpeys.

Harrastus on selvästi homologinen maanviljelyksen ja erityisesti vihannesviljelyksen kanssa: siinä tarvitaan samoja työrutiineja ja samaa tietämystä. Harrastuksen olemassaolo oikeutetaan tuoreilla mansikoilla, herneillä ja porkkanoilla. Harrastus alkaa vihanneksilla, ja laajenee myöhemmin kukkapenkkien pitoon.

Äitini ja isoäitini ovat harrastaneet tätä lapsesta asti. Äidin sisko ja eräs naapuri aloittivat harrastuksen myöhemmin, joten kerronpa konkareiden asennoitumisesta noviiseihin. Ensinnäkin, konkarit jakavat auliisti neuvoja sekä näyttävät esimerkkejä työmenetelmistä. En osaa sanoa, onko kysymys puhtaasti seurallisesta luonteesta, vai onko tämä jäänne ajoilta, jolloin vihannesviljelys oli ravitsemuksen kannalta erittäin tärkeä taito maalaiselle. Toiseksi, koskapa konkarit ovat pienestä pitäen kasvattaneet kukkia ja vihanneksia, heitä ihmetyttää kun heille itsestään selvät perustaidot ovat kaupunkilaisille uusia.

Harrastus on myös yhdistävä tekijä ja puheenaihe. Kun kasvatusta harrastava vieras tulee käymään, hänet viedään kiertokävelylle kasvitarhaan ja hänelle esitellään siellä viljeltävät lajit. Naapurien kanssa puhutaan siitä, miten hyvin mikäkin laji on menestynyt, kukkinut, kantanut hedelmää tai lakastunut. Lisäksi asiaan kuuluu harvinaisten kasvien bongaaminen tienpientareilta ja metsistä. Isoäitini hyllyssä on monta kirjaa, joissa on suuria värikuvia eri lajeista. Kasvien suvut ja joskus myös latinankieliset nimet tiedetään.
---------------------------------------------------------------------------
Kävin myös kaupungilla. Silmiinpistävä piirre Porin yöelämässä (jazzien ja teinimeiningin lisäksi) oli Jeesuksen läsnäolo. Kaikkiin ilmoitustauluihin oli laitettu pari "Oletko valmis iäisyyteen?" -julistetta. Lisäksi kadulla kulki Jeesus-bussi. Tämä ikkunaton, värikäs kiertoajelubussi oli maalattu täyteen sponsorilogoja ja sieltä huudettiin uskonnollisia iskulauseita. "Sano U! U! Sano S! S! Mitä siitä tulee? JEESUS! Kuka pelastaa syntiset? JEESUS! Kuka antaa elämälle tarkoituksen? JEESUS!"

Leijonan periaatteet

Näin Räikkärockissa yhtyeen nimeltä Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus. Sanoitukset olivat tavallista kypsempiä. Yritän seuraavaksi tiivistää bändin sanoman. Oletuksena on, että suosittuja pop-lyriikoita tarkastelemalla näkee zeitgeistin, ajan hengen.

Keikka alkoi biisillä "Leijonan periaatteet", jota voi pitää ohjelmajulistuksena:

"Pyri tekemään työsi menestyksellisesti
olet oikeutettu kohtuulliseen korvaukseen
auta lähimmäistäsi heidän koettelemuksissaan
surevat tarvitsevat myötätuntoasi

täytä yhteiskunnalliset velvollisuutesi
sanoin ja teoin osoita oikeudenmukaisuutesi
ja rehtiytesi maatasi ja yhteiskuntaasi kohtaan
auta lähimmäistäsi heidän koettelemuksissaan"

Silmiinpistävin piirre on yksilöllisyyden häivyttäminen: Oma etu mainitaan kerran. Individualistien korostaman vahvuuden sijasta panotetaan rehtiyttä. Vertailun vuoksi Velcran "Big Brother":in kertosäe:

"My resurrection, the flame is strong inside of me
Spread the infection, my voice is straight and clear
I won't fake just to make you listen to my view on things
I won't make the world your way
I won't bow before your condemning eyes to have you on my side"


Epäyksilöllisyyden taka-ajatus on, että pahoja asioita voi tapahtua kenelle tahansa - jos ei itselle niin tutuille. Elegiassa poika juo itsensä hengiltä ja äiti jää suremaan. "Juoksevan veden ajassa" mies tulee hulluksi:

"Kevään tullen poika kuulee niitä ääniä,
joita ei voi kuulla isä eikä äitinsä
vieraat alkavat vierastaa heidän taloaan
juoru kulkee, mutta perheen eessä vaietaan

sille, jonka kevät vei, nyt päätä puistetaan
kielin halkaistuin hulluksi lyötyä muistetaan
luullen, ettei se voi koskaan meitä tavoittaa
vaan se lyö leiman kehen vain sen lyödä haluaa."

Arkisin kirous - vanhuus - iskee biisissä "Te ette tarvitse minua":

"Kaiken tiedät, teet ja osaat
minua paremmin
niin minä luulen ja pahoin epäilen
te ette minua, vaan minä teitä tarvitsen
...
en ole pitkään aikaan
ollut enää oma itseni"

Myös työttömyydelle, kiusaamiselle ja ilmastonmuutokselle on oma biisinsä.

Jätän väliin irtisanomisista, vallanhimosta ja oman edun tavoittelusta kertovat biisit, sillä ne eivät ole kovin teräviä. Emme elä elinikäisten työsuhteiden maailmassa, ja markkinatalous valjastaa oman edun tavoittelun hyödyttämään myös muita.

Triolla on kaksi isänmaallista biisiä. Lumessakahlaajat kertoo rintamalla olevasta joukkueesta, jonka leiriytymispaikkaa on alettu pommittaa, ja joka joutuu pakenemaan kuolemanpataljoonien takaa-ajamana.

"Ensin sai jokainen nähdä
sen maailmanpalonsa
oli miehen jokaisen poltettava
oma talonsa"

Ilmeisesti sotilaat ovat karjalaisia, jotka perääntyvät Neuvostoliiton suurhyökkäyksen tieltä joko talvi- tai jatkosodan lopussa.
Sota kuvataan helvetiksi, mutta sotaan ei asennoiduta oikeastan mitenkään - ei paatoksella eikä syytöksellä. Sotilaan mielipidettä sodasta ei kysytä.

Kova maa on yksi Trion suosituimpia biisejä. Maatilan isännällä on kaksi poikaa, joista toinen haudataan kovaan maahan ja toinen repii leipänsä kovasta maasta. Kummankin kohtalo on kova.

"Kylmä ja kova maa
mun kotimaa, isieni maa
karu kansa ja kova maa
mun oma maa
kuunnelkaa, kun se laulaa

pantiin multiin, kotia tultiin
siinä se on ja se piisaa
yöt on öitä ja päivät on töitä
talvella kuolleita muistellaan"

Kova maa edustaa perinteistä agraari-isänmaallisuutta. Talonpojat ovat valmiita puolustamaan maataan, koska se on heidän omaansa. Nykyään vain muutama prosentti suomalaisista saa elantonsa kovasta maasta, ja tämäkin väestö ikääntyy. Oman maatilkun puolustamiseen perustuva isänmaallisuus säilyy vain siksi, ettei sille ole ilmestynyt uskottavaa vaihtoehtoa. On vain ajan kysymys, milloin isänmaallisuus muuttaa muotoaan johonkin mielekkäämpään. Uskon isänmaallisuuden kuitenkin säilyvän muodossa tai toisessa niin kauan kuin sosiaalisesti kontruoidun rajan itäpuolella asiat ovat sekaisin.


Individualistilla ei ole omaatuntoa - tai jos on, se olisi parempi vaientaa. Omassatunnossahan on kysymys siitä, että yksilö tuntee häpeää tai syyllisyyttä rikottuaan yhteiskunnan normeja. Omatunto on relevantti silloin kun yhteiskunnan säännöt ovat relevantteja.
Rautiaisella on omatunto. Siitä kertoo mm. "Elinkautinen":

"Joka yö tässä ruumiissa
istun elinkautista
siitä, mitä en ole tehnyt
tässä täytäntöönpanossa
vartija on minussa
kukaan ei oikeutta käynyt
kalastan sanoja
kuolleesta virrasta
kukaan ei vapauta
sellaista vankia
jonka ovi ei ole lukossa

joka yö tässä ruumiissa
todistetaan valalla
siitä, mitä kukaan ei nähnyt
tässä istuntosalissa
syyttäjä on minussa
valamies omatuntonsa myynyt
pelkojen kolonna
viivyttää aamua
kukaan ei puolusta
sellaista vankia
jonka ovi ei ole lukossa

joka yö tässä ruumiissa
kidutetaan vankia
joka rikostaan ei ole tiennyt
tässä rangaistusmuodossa
tuomari on minussa
ulkopuolelle oikeus jäänyt
odotan kauhulla
laukausten kaikua
kukaan ei armahda
sellaista vankia
jonka ovi ei ole lukossa"

Rautiainen myös olettaa, että muilla on omatunto. Tämä näkyy monissa sanoituksissa, joissa syytetään ja kirotaan helvettiin. Muita merkkejä uskonnollisuudesta ei ole, joten helvetti on selvästi syyllisyyden vertauskuva. "Kyysikymmentäkahdessa" tapetaan 62 naista, lasta ja vanhusta.

"toivottavasti sinua varten
on olemassa oikeus
tuomioistuin, joka lopettaa
maallisen vaelluksesi
sillä sinua odottaa
palkkio työstäsi
pätsi tulikuuma
ikuinen kärsimys"

Alkoholi

Humala on juuri niin hauska kuin seura, jossa se nautitaan. Yhteisöt voi jakaa kahteen luokkaan sen perusteella, miten ne suhtautuvat känniin.

Fiksuissa yhteisöissä humala on vapauttava rituaali, mutta enemmän väline kuin itse tarkoitus. Tällaisissa yhteisöissä pyritään hillitsemään madaltuneen itsekontrollin väistämättömiä haittavaikutuksia: Suoranaisiin kännisekoiluihin suhtaudutaan halveksunnalla, joka lähettää kuulijoille signaalin, että toilailuja ei pidetä arvossa. Yhteisön vanhemmat jäsenet suhtautuvat omiin menneisiin sekoiluihin samalla halveksunnalla ("nuori ja hullu, piti kokeilla kaikkea, nyt järkiintyneenä asiat ovat paremmin") Ihmiset juovat omaan tahtiin, eikä heitä kehoteta tuota tahtia kiristämään.

Toisissa yhteisöissä juotujen litrojen määrä on miehen tai naisen mitta. On ansio, jos pystyy juomaan toisen "pöydän alle". Heti kun lasi on tyhjä, kehoitetaan ottamaan vielä yksi. Illan mittaan kysellään, että montako tuoppia on tullut kumottua. Jäävedestä voidaan kommentoida, että "vähemmästkin on miehiä tapettu". Toilailut kuitataan asenteella "pääasia, että oli hauskaa".

Nykyisessä työyhteisössä nämä kaksi suhtautumistapaa lomittuvat. Kun koko porukka on kasassa, se käyttäytyy kuin fiksu yhteisö. Illanvietto sujuu keskusteltaessa sekalaisista aiheista. Tällöin vain muutamat yksilöt painostavat käyttäytymään toisella tavalla, ja hekin harvoin. Illan mittaan porukkaa lähtee kotiin: Ensin perheelliset, sitten vähemmän baareissa käyvät jne. Lopulta on koossa enää ydinryhmä, jonka asenne juomiseen on väärä.

Litmustesti on tilata alkoholiton olut. Jos joudut selittämään, miksi et juo pelkkää alkoholia, niin tiedät olevasi B-tyypin yhteisössä.

Errata

Edellisissä kirjoituksissa suurimmat virheet ovat tulleet asenteiden ilmaisussa. Esim. edellinen kirjoitus on ristiriitainen puolustaessaan kannabista ja mollatessaan kannabiksen puolestapuhujaa. En halunnut antaa mielikuvaa, että puolustan Meriläistä vain siksi, että hän on nuori, hedelmällinen nainen. Tämä käänteinen seksuaalinen vääristymä tekee koko kirjoituksesta ristiriitaisen. Vain faktat ovat kohdallaan.

Tommin "vuoden kirjoitus" sisältää samanlaisen ristiriidan. Mikä oikeus go:ta pelaavalla ihmisellä on mollata fantasiaa lukevia ihmisiä? Asennetasolla villakoiran ydin on siinä, että on olemassa myös yhteiskunnallista scifiä. Tympäännyin Tamperelaiseen spekulatiiviseen fiktioon siksi, että yhteiskunnallisten näkövinkkelin sijasta siinä korostettiin scifin muita puolia. Tämä ei tee spekulatiivisesta fiktiosta vihan kohdetta, vaan puskee sen kiinnostavien harrastusten joukosta yhdeksi marginaalikulttuuriksi muiden joukossa. Ja marginaalikulttuureita riittää, vaikka lampaat söisi. En laita linkkiä, koska kirjoitus sietää unohtua.

Wanha Media 2 on tällä saralla ehkä huonoin, puhdasta vihabloggausta. Pidän bloggausta harjoitteluna. Bloggaus harjoittaa ensisijaisesti mielipiteiden muodostusta. Jos haluaa kokeilla rajojaan uusien aihepiirien parissa, niin WM2:n kaltaiset ylilyönnit ovat väistämättömiä.

Seuraavien viikkojen postauksissa aion keskittyä asenteisiin, ja pitää faktapuolen pelkistettynä.

Kokoukset sujuu hyvin myös ilman sinua, pirihuora

Rosa Meriläinen uhrautui hyvän asian puolesta, vaikka teko tuskin osoittautuu yksilörationaaliseksi. Asenteiden murtumisesta on jo merkkejä, kun HS:ssä päivitellään huumekeskustelun tasoa, ja iltalehti puhuu kaksitulkintaisesti, että korkean profiilin henkilön huumeidenkäyttö voi luoda sallivampia asenteita. Mahdollisen asennemuutoksen hyvyys tai pahuus jätetään lukijan tulkinnan varaan.

Perustelut pohjautuvat Pekka Saarnion kirjoittamaan artikkeliin (Yhteskuntapolitiika 2/2000).

Kuolleisuus: Alkoholin kuolleisuutta lisäävä vaikutus on todettu sekä yhteisö-, että yksilötasolla. Kannabiksen ei ole todettu lisäävän kuolleisuutta.

Myrkyllisyys: Alkoholimyrkytys aiheuttaa suuren osan alkoholikuolemista. Kannabismyrkytyksen ei tiedetä aiheuttaneen kuolemia.

Somaattiset sairaudet: Tulokset ovat ristiriitaisia, lue artikkeli. Kumpikin päihde aiheuttaa somaattisia sairauksia, mutta kannabiksen vaikutukset ovat lievempiä.

Riippuvuus:Eräässä amerikkalaisessa tutkimuksessa 10%:lle kannabiksen kokeilijoista kehittyy riippuvuus. Luvut muille aineille: Alkoholi=15%, opiaatit=23%, nikotiini=32%

Kognitiiviset häiriöt:Kummatkin heikentävät suorituskykyä auton ajamisen kaltaisissa tehtävissä. Kummatkin heikentävät kykyä painaa asioita muistiin päihteen vaikutuksen alaisena. Alkoholin kanssa tämä voi johtaa täydelliseen muistinmenetykseen. Alkoholin pitkäaikaisen käytön haittavaikutukset tulevat selkeästi esille; sen sijaan ei ole ristiriidatonta näyttöä siitä, että kannabiksen pitkäaikainen käyttö aiheuttaisi kognitiivisia häiriöitä.

Psykoosit:Runsas alkoholinkäyttö aiheuttaa psykooseja. Kannabispsykoosista ei ole näyttöä. Vaikka kannabis saattaa laukaista piilevän skitsofrenian, alkoholi aiheuttaa tilastollisesti huomattavasti enemmän psykooseja.

Muut mielenterveyshäiriöt: Runsas alkoholinkäyttö on vahvasti yhteydessä muihin mielenterveyden ongelmiin. Kannabiksen aiheuttaman amotivaatiosyndrooman todentamista vaikeuttaa se, että sitä on hankala diagnosoida (en oikein ymmärtänyt, mitä Saarnio yritti sanoa).

Raskausvaikutukset:Kummatkin vauriottavat sikiötä.

Väkivalta: Alkoholin ja väkivallan yhteydestä on selvä näyttö; kannabis ei altista väkivaltaiselle käytökselle.

Onnettomuudet: Kummatkin heikentävät kognitiivista suorituskykyä.

Vs: Älyllistä keskustelua

Olen samaa mieltä siitä, että kaikenlaiset psykologiset ja sosiologiset teoriat pitäisi testata havainnoimalla maailmaa niitten käsitteiden läpi, joita nuo teoriat tarjoavat. Esim. muinaisen diskurssianalyysin tehtävä oli tuottaa aineistoa Tiedemiehen teorian testausta varten. Testissä kävi ilmi, ettei teoria toiminut: uudet määritelmät eivät paljastaneet mitään olennaista. Tai sitten sovelsin sitä väärin.

Kun katsoo vähemmän lukeneiden ihmisten teorioita ihmissuhteista, ne tuntuvat rujoilta, epämääräisiltä rautalankamalleilta, jotka ansaitsisivat lentää romukoppaan. Ei ole mitään syytä uskoa, että omat teoriani olisivat ratkaisevasti parempia. Enhän ole edes onnistunut parantamaan epäsosiaalisuuttani niiden avulla.

Jos jonkun käsiteryppään avulla pystyy kuvaamaan käytännön tilanteita, ja tuo kuvaus paljastaa jotain uutta ja olennaista, tai selkeyttää ilmiön dynamiikkaa, niin niissä sanoissa pitää olla hitunen totuutta.

Yleisesti ottaen tuollaiset kuvaukset eivät vanhene. Jos jokin tapahtuma on onnistuneesti kuvattu klassisen behaviorismin käsitteillä (esim. alkoholistien vieroitusmenetelmä, jossa viinaan laitettiin oksettavaa ainetta, ja näin assosioitiin juominen oksentamiseen) niin kuvaus on edelleen pätevä, vaikka behaviorismi yleisesti ottaen antaisi ihmissielusta liian yksinkertaisen kuvan.

Jos minulla olisi itsekuria suorittaa kunnon taivaanrannanmaalausprojekti, niin yrittäisin kehittää kielen ihmissuhteiden kuvaamiseen. Kielen muodostaminen aloitettaisiin valitsemalla 50-300 psykologista käsitettä. Sitten jokaisesta käsitteestä kirjoitettaisiin essee, jossa olisi

1. Sanan määritelmä tai luonnehdinta

2. Essee, jossa kuvattaisiin tuon sanan linkkejä muihin valittuihin sanoihin.

3. Linkkejä käytännön tilanteiden kuvauksiin, jossa tuota sanaa on käytetty raskaasti.

Väitetään, että tieteellisen kielen ja arkikielen ero on siinä, että tieteellisessä kielessä käsitteet on määritelty, ja linkit käsitteiden välillä ovat tiuhemmat. Kohdat (1) ja (2) antaisivat nämä tieteellisen kielen edut tähän populaaripsykologiseen kieleen. Kohta (3) tekisi kielen omaksumisen helpommaksi. Jos vieraan kielen sanoja opetellaan lukemalla tekstejä, joissa tuota sanaa käytetään kieliopin ja semantiikan mukaisesti, niin miksei natiivikielen uusia käsitteitä voisi levittää samalla tavalla. Muinainen kuvaus relevanssifiltteristä on aika lähellä tätä ihannetta.

Tuo populaaripsykologinen tutoriaali olisi linkkimeri, jonne lukija voi unohtua pitkäksi aikaa surffaamaan, vähän samaan tapaan kuin Susanna Paasosen valokuva-albumiin.

Yksi kielen tärkeimmistä ominaisuuksista olisi sivumerkityksien karsiminen. Kielessä ei yksinkertaisesti olisi asenteellisia sanoja. Toivon mukaan kielen käyttäjät huomaisivat, että myös ihmissuhdeasioita voi kuvailla ilman asennetta, ja asenne on jotain minkä havaitsija liittää asioihin - asiat eivät sinänsä sano, miten niihin pitää asennoitua.

Projekti olisi onnistunut, jos ihmiset alkaisivat ripotella noita sanoja arkipuheensa joukkoon, kuten he nykyään ripottelevat neurooseja, psykopaatteja ja rooleja.

You reap what you sow

9 days ago I bought some seeds and tilled them to low, wide vessels. This is the second year to do so.

Coriander seeds were the biggest: their diameter is ca. 2mm. They were the first to shoot up, and the seedlings grew from nothing to 2cm in 10 hours. Respectable effort.

Oregano seeds, whose diameter is a few tenths of a millimeter, start very slowly. You have to look close to notice a day-old seedling.

As the spam teaches us: 1000-fold size difference matters in reproduction.

Wanha media 2/2: Yksisuuntaisuuden ja suuren levikin epäpyhä liitto

Koska sanomalehdillä on suuri levikki, niin niissä julkaistut kirjoitukset vaikuttavat monien ihmisten asenteisiin, vaikka yksittäisellä kirjoituksella olisi vaikutusta vain harvoihin. Tästä syystä ne houkuttelevat ihmisiä, jotka haluavat muokata yleistä mielipidettä saadakseen ajamansa asian läpi.

Media on sisäistänyt tämän ns. assosiaatioteorian muodossa. Tämän mukaan lehdillä on tärkeä tehtävä määriteltäessä sitä, miten ihmiset asennoituvat asioihin: mitkä asiat ovat toivottavia, vaarallisisa, jne. ja millä mekanismilla nämä pelot aineellistuvat. Mediatyöläisten tulee ottaa tämä asia vakavasti, ja käyttää valtaansa vastuullisesti, sillä väärät assosiaatiot voivat aiheuttaa paljon harmia. Tässä on siis median käsitys itsestään.

Aina kun näen lehdessä positiivisen jutun ulkomaalaisista, tiedän, että joku assosiaatioteorian sisäistänyt toimittaja yrittää manipuloida minua. Yleensäkin assosiaatioteoria johtaa korneihin, yksipuolisiin, mutta poliittisesti korrekteihin mielikuviin asioista. Otetaan esimerkiksi Irakin sota.

Sota loppui ilmiömäisen nopeasti. Nykyisillä tappioilla
jenkit voisivat olla Irakissa 50 vuotta, ennen kuin tappioluvut lähestyisivät Vietnamin sotaa. Kurdialueella on melkoisen rauhallista. Silti HS kertoo ainoastaan ruumispusseista. Miksei HS voisi kerran kirjoittaa Irak-sivua,
jossa kerrottaisiin, mikä kaikki on miehityksen aikana mennyt hyvin?
Tällä toimittajat viestisivät lukijoille, ettei heillä
ole lopullista tietoa Irakin miehityksestä. Mutta tällainen toiminta
olisi assosiaatioteorian mukaan vastuutonta: Koska miehitys on moraalisesti
paha, niin positiiviset kirjoitukset olisivat niin ikään pahoja,
kun ne implisiittisesti "hyväksyisivät" aggression.

Assosiaatioteoria sanoo, että palstatila on valtaa, koska palstatilalla
kirjoittaja voi liittää asioihin haluamiaan konnotaatioita. Koska
monet haluavat muokata mielipiteitä, ja ihmisten lukuaika rajallinen,
on suurilevikkinen palstatila niukka resurssi. Tätä resurssia
pitäisi annostella asioille niiden tärkeyden mukaan. Tämä
näkyy sellaisissa kommenteissa, kuin "On vaikea sanoa, ketä pitäisi
moittia Helsingin Sanomien huvittavasta [Ranskan huivilakia koskevasta]
pikku-uutisesta, jolle uhrattiin enemmän palstatilaa kuin Tshetshenian
tapahtumille."

Selkein oire tästä ilmiöstä ovat artikkelit, jotka pursuilevat sisällötöntä täytemateriaalia, kun asia on niin "tärkeä", että sille pitää uhrata monta sivua:

"Päiväkirjan kannet ovat ruskeaa tekonahkaa. Kannessa on F-kirjain
muistuttamassa kirjan lahjoittajasta. F tarkoittaa Finlaysonia, joka oli
siihen aikaan suuri ja mahtava tamperelainen tekstiilitehdas. Päiväkirjan
lehtien väliin on pujotettu kullattu nauha.

Raotan kirjaa hyvin varovaisesti. Se on vanha ja arvokas, melkein kuin
kansallisomaisuutta. Tohtori Urho Kekkonen piti sitä tasan viisikymmentä vuotta sitten, vuoden 1954." (HS Kuukausiliite, maaliskuu 2004, s.37)

Sanomalehti on olennaisesti yksisuuntainen. Kaikki yleisönosastokirjoitukset ovat käyneet tiukan seulan läpi, ja ne kommentoivat vain pientä osaa kirjoituksista. Meinasin sanoa, että osa wanhan median rappiosta johtuu yksisuuntaisuudesta, mutta oikeastaan suuri levikki riittää.

Ensinnäkin, assosiaatioteorian rappeuttavasta vaikutuksesta vapaat nettipalstat ovat niin pieniä, ettei levikki houkuttele manipuloijia. Yleisönosastokirjoitus Hesariin saa satakertaisen lukijakunnan verrattuna vilkkaimpiin keskustelupalstoihin. Toiseksi, miljoona ihmistä ei voi
käydä keskustelua keskenään. Kolmanneksi, muistan nähneeni TV-keskusteluja (suuri levikki), joissa ihmiset huutavat väliin huonosti perusteltuja väitteitä, jotka ajavat heidän etuaan. Esim. ilmastonmuutosta käsittelevässä sääillassa autokauppias huusi väliin, että uudemmat autot kuluttavat vähemmän. Onhan tämä teknisesti totta, mutta autojen määrän kasvu syö varmasti kaikki edut, jotka autokannan uudistuminen voi tuoda. Kun halutaan laskea autoveroa, pitää käytää muita argumentteja.

Vielä diskursseista

Tiedemiehen diskurssiteorian takaa paistaa niin erilanen käsitys diskurssista, että aikaisemman datan formalisointi tuolle kielelle on vaikeaa. Tässä pieni selkeyty merkintätapaan:

Diskurssipiste on nelikkö ( l, r_odo, [r_tote, r_korj] )
l on ekvivalenssiluokka lauseista, joiden odotetaan saavan aikaan sama reaktio.
r_odo on odotettu reaktio.

Tämän jälkeen seuraa luettelo korjausreaktioista. Jos kuulijan reaktio poikkeaa odotetusta reaktiosta, tämä luettelo kertoo mahdollisia korjausreaktioita.

Kyseinen määritelmä sopii ehkä keskusteluun, mutta ei vakiintuneiden sanomalehtidiskurssien analysointiin. Koko kirjoitus haluaa vain yhden reaktion: Että lukija vastustaisi maataloustukien irroittamista tuotannosta. Mielestäni kirjoituksen implisiittiset viittaukset henkilötyyppeihin toimivat ensisijaisesti perusteluina; tavoite ei ole herättää reaktioita maanviljelijöitä tai byrokraatteja kohtaan.

Mielestäni diskurssi on jonkinlainen tulkinnan yksikkö, askeleen suurempi kuin metafora. Voimme poimia erilaisia lauseita, ja tulkita niitä "maataloustuotanto erityisalana"-diskurssin kanssa. Lauseeseen "Satu meni saunaan." se ei vastaa mitään. Lause "Maataloustuet pitäisi lopettaa ja tullit pudottaa nollaan, jotta kehitysmaat voisivat vaurastua tuomalla länteen maataloustuotteita" saa perustellun ja jyrkän ein.

"Biotekniikan tutkimusta pitää jatkossakin tukea valtion hallinnoimista rahastoista" -lauseen voi tulkita useammalla tavalla, kuten:
"Biotekniikka ei ole kansallisen turvallisuuden kannalta tärkeä ala. Alalla työskentelevät ihmiset eivät ole laittaneet omia rahojaa likoon pitkäaikaisiin investointeihin. Ainut peruste tukea biotekniikka-alaa on sijoituksesta odotettava tuotto."

"On tärkeää, että meillä on kansallinen biotekniikka-ala, joka pystyy vastaamaan pohjoisten alueiden sairauksien erityisvaatimuksiin. Jos jonkin bioterrori-iskun vaikutukset leviävät Suomeen, niin kansallinen osaaminen on korvaamatonta."

Mielestäni yksi diskurssin tärkeimpiä ominaisuuksia on sisäinen ristiriidattomuus. Kestävällä diskurssilla on jonkinlainen ydin, josta ei voida johtaa ristiriitaa ensimmäisen asteen propositiologiikalla. Ristiriidattomuus perustuu siihen, että todellisuuden likaiset yksityiskohdat on tiputettu pois. Jos halutaan väittää diskurssia vastaan, tarvitaan dataa diskurssin ulkopuolelta - joko vastadiskurssista, tai vastaesimerkkejä ytimen lauseille.

Lopuksi "reaktioformulointi" tervehdyksestä. Alkusi A tervehtii B:tä:

Teko	Odotettu reaktio	Toteutunut reaktio	Korjausreaktio
Tervehtiminen(A)	Tervehdykseen vastaaminen(B)	Tervehdykseen vastaaminen(B)	-
Tervehtiminen(A)	Tervehdykseen vastaaminen(B)	Tervehtimättömyys(B)	Tarkistaa, onko erehtynyt henkilöstä(A)
Tuntematon ei vastaa tervehdykseen(B)	Passiivisuus(A)	Passiivisuus(A)	-
Tuntematon ei vastaa tervehdykseen(B)	Passiivisuus(A)	Uusi tervehdys(A)	"Mistä sinä minut tunnet?"(B)
Tuntematon ei vastaa tervehdykseen(B)	Passiivisuus(A)	Uusi tervehdys(A)	"Painu helvettiin!"(B)
Tuttu ei vastaa tervehdykseen(B)	Uusi tervehdys(A)	Passiivisuus(A)	"Ymmärsi, etten halua kontaktia." (B)
		Uusi tervehdys(A)	Tervehdys(B) "Ai, sinäkö se olitkin"
		Uusi tervehdys(A)	Passiivisuus(B)
		Uusi tervehdys(A)	"Painu helvettiin!"(B)
Uusi tervehdys, kun tuttu ei vastannut ensimmäiseen(A)	Tervehdykseen vastaaminen	Passiivisuus	"ONKO KUULOSSA VIKAA VAI TAVAT UNOTUNEET???"

Ette tule tämän jälkeen näkemään taulukkoja, kun Blogger latoo ne niin rumasti.

Wanha media I: Perinteinen oldschool diskurssianalyysi

Teen diskurssianalyysin Helsingin sanomien toiselle pääkirjoitukselle käyttäen ns. diskurssikaaviota. Diskurssikaavio on diskurssianalyysille samaa, mitä merkityssuhdekaavio oli lukion novellianalyysille. Selitänpä hieman tuota kaaviota.

Yleensä lukijan on tarkoitus samaistua kirjoittajan edustamaan ryhmään. Tuo ryhmä on me-ryhmä. Realiteetit ovat kiistämättömiä tosiasioita, joita kirjoittajan mielestä ei oteta riittävästi huomioon. Oletukset ovat välttämättömiä, jotta realiteeteista voitaisiin johtaa tavoitteita. Usein oletuksia ei lausuta suoraan, vaan ne pitää lukea rivien välistä.

Me-ryhmän voi yleensä tiivistää 1-3 sanan kategorisointiin. Tätä voi täydentää luonnehdinnalla me-ryhmästä. Tärkeä attribuutti on jokin ominaisuus, joka me-ryhmällä on. Se voi olla muillakin, tai sitten ei. Yleensä kirjoittaja katsoo tärkeän attribuutin myös selittävän sitä, miksi eri ihmiset toimivat samassa tilanteessa eri tavalla.

Kun me-ryhmä on määritelty, luetellaan muut. Jos kirjoituksessa käsitellään jotain ihmisryhmää, niin näistä piirretään muut-pallukka. Muukalaiskohtiin tulee samoja kohtia kuin me-ryhmään, mutta yleensä vähemmän. Lopuksi muut luokitellaan sen suhteen, miten kirjoitus haluaa lukijan asennoituvan muukalaisiin.

Sitten itse kirjoitus:

Aiheellinen huoli työmotivaatiosta

Suomen maatalous joutuu Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan uudistusten vuoksi suureen murrokseen. Vastaavan mittaluokan muutos oli Suomen jäsenyys unionissa.

Suomalaisesta maataloustulosta hieman yli puolet tulee markkinoilta, tuotteiden myynnistä. Loput on erilaisia tukia, esimerkiksi luonnonhaittakorvauksia, kansallisia tukia ja ympäristötukia. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan mukaisia niin sanottuja cap -tukia on maataloustulosta runsaat kymmenen prosenttia. Tämä osuus joutuu nyt myllerrykseen.

Maatalousuudistus merkitsee sitä, että cap -tuet irrotetaan pääosin tuotannosta vuodesta 2006 lähtien. Viljelijä saa tukea sen mukaan, paljonko hänellä on peltoa. Tuotantomäärä ei muuta summaa. Suomen cap -tuista noin kaksi kolmasosaa irtoaa tuotannosta riippumattomaksi osuudeksi.

EU:n tarkoitus on vakauttaa viljelijän saamaa tukipottia siten, että se ei vaihtelisi satojen ja markkinahintojen mukaan.

Hieman vaimeammalla äänellä on ilmeisesti puhuttu siitä ilmeisestä tavoitteesta, että uudistus karsisi ei-toivottujen tuotteiden viljelyä ja heikoimpia tiloja. Tämä karsinta toteutuu siten, että tuotantoon ei investoida, jos on yhdentekevää, miten vilja pellolla kasvaa tai kasvaako lainkaan. EU jätti jäsenvaltioille uudistuksessa itsenäistä valtaa yksityiskohdissa. Toukokuussa hallitus päättää, miten järjestelmä Suomessa toimii. Suomella on mahdollisuus valita tilakohtainen tuki, tasatuki tai näiden yhdistelmä. Tilakohtainen tuki tarkoittaa sitä, että tukipotti määräytyy vuosiksi eteenpäin sen mukaan, paljonko tila sai tukea vuosina 2000-2002. Tasatuki tarkoittaa samansuuruista summaa kullekin hehtaarille, joko koko maassa tai tietyllä alueella.

Viljelijöillä on ihan aiheellinen huoli työmotivaatiosta. Kun hallitus cap -malliaan tekee, tähtäimessä pitää olla ratkaisu, joka turvaa edes jonkinlaisen yhteyden tulojen ja työpanoksen välille. Puhdas tasatuki ei tätä tavoitetta täyttäisi.


Me-ryhmä: poliittisesti valveutuneet
Luonnehdinta: ihmiset, jotka seuraavat maamme kannalta tärkeiden asioiden hoitoa
Realiteetti: Cap -uudistus irrottaa maataloustuen tuotannosta.
Oletus: Jos viljelijän saama tuki ei riipu tuotannosta, ja tuotteesta saatava hinta ei ole pääasiallinen tulonlähde, viljelijä vähentää tuotantoa.
Tavoite: Tukea ei saa irrottaa tuotannosta.
Tärkeä attribuutti: Vastuullisuus. Me kannamme vastuuta Suomen ruoantuotannon säilymisestä myös tulevaisuudessa.

Eurokraatit:

Viittaan nyt Mediapoliksen taannoiseen EU-analyysiin. Siinä kerättiin joltain ajanjaksolta kaikki erään sanomalehden EU-artikkelit, ja tutkittiin EU:sta muodostuvaa kuvaa. Sen mukaan EU on ikuisesti jatkuva kokous, jossa liituraitapukuiset byrokraatit keskustelevat keskenään ja muodostavat lakipykäliä paikallisia oloja tuntematta.

Eurokraatit tekevät huonoja pykäliä, koska he eivät tunne (a) maanviljelyselinkeinoa ja (b) Suomen erityisolosuhteita.

Eurokraatit ovat Vastustajia.

Laiskat maanviljelijät:

Nämä laistavat työstä, kun se ei ole yksilörationaalista, vaikka työnteko on välttämätöntä Suomen maantalouselinkeinon säilyttämiseksi.

Laiskat maanviljelijät ovat vastuuttomia (huomaa käänteinen Tärkeä Attribuutti, joka selittää ihmisten käyttäytymistä)


Vaikka kirjoituksella on selkeä ryhmäpsykologinen rakenne, se ei sisällä varsinaista diskurssia. Siinä on otettu huomioon erilaisia EU:n maatalouspolitiikkaa koskevia diskursseja.

Argumentointi on 100% yhteensopivaa "Maataloustuotanto erityisalana" -diskurssin kanssa. Tällä diskurssilla legitimoidaan sitä, että EU maksaa puolet budjetistaan maataloustukiaisina, että EU pitää maataloustuotteille korkeita tuontitulleja, ja että tuet eivät ole edes vähenemässä. Tämä siitä huolimatta, että EU:n väittää pyrkivänsä vapaakauppaan.

Maataloustuotanto erityisalana

:
"EU:n maanviljelijät eivät pysty kilpailemaan kehitysmaiden halpaa hintatasoa vastaan, koska tämä hintataso on saavutettu polkemalla palkkoja. Suomen maanviljelijät eivät pysty kilpailemaan etelän maiden parempia ilmasto-olosuhteita vastaan. Liittyessämme EU:hun meille viljelijöille annettiin vakuutus, että maataloutta voi jatkossakin harjoittaa koko Suomessa. Viljelijöiden pitää pystyä ennustamaan oman alansa kehitystä, jotta he voivat tehdä pitkäaikaisia investointeja.

Maataloustuotanto tarvitsee erityssuojelua, jotta kriisitilanteissa pystymme tuottamaan itse oman ruokamme. Jos annamme maataloutemme tuotantokyvyn rapistua, joudumme riippuvaisiksi ulkomaiden hyväntahtoisuudesta. Ja kriisitilanteissa tuotantoa ei polkaista noin vain käyntiin tarpeen tullen, vaan tulee nälkä.

Lisäksi kotimainen ruoka on puhtaampaa, parempaa, ympäristöystävällisemmin tuotettua sekä työllistää suomalaisia."

Seuraava vastadiskurssin pätkä on eräältä keskustelupalstalta. Kyseessä on määrittelykamppailu maataloustukien oikeasta määrästä ja tarpeellisuudesta.

"Sokerin tuotto EU:ssa on kallista, mutta sitä tuetaan avokätisesti, jonka vuoksi EU:lla asiassa 40% maailman sokerin viennistä. Tukien seurauksena sokerin maailmanmarkkinahinta on lähes olematon ja köyhät sokerintuottajamaat, kuten Mosambik, kärsivät. Kaiken lisäksi EU perii sokerin tuonnista 140% tullin, joten sokerin myynti EU:hun on lähes mahdotonta. Sama ongelma koskee kaikkia CAP:n alaisia tuotteita."

The link between the signifier and signified

...is arbitrary, a fact which is quoted in the beginning of many constructionist books. Alistair Cockburn puts it nicely in his text on Agile Software Development:


The little grimace
you made across the dinner table
speaks volumes to me
though it says nothing to the others around us.

You twisted your lips like that yesterday
to show how you felt about that fellow
who had behaved so awfully when
you were trying to be nice.

I quite agree.

Actually, he rather reminds me of the man on you left
I raise my eybrow a hair
and glance lightly in his direction.

From the stiffening of your top lip as you
continue to chew, it is clear you think so too.

Oh, oh. We've been spotted.
No matter.
Our conversation, altough discovered,
will have no meaning to anyone else.
And the poor man on your left will always suffer
from the label we gave him
in this short conversation.

Syöp poka kaurapuuroo kun se vielä on terveellistä

Kuulemma McDonaldsin ruoka on väärin käytettynä myrkyllistä: Mies eli kuukauden pelkillä McDonaldsin pöperöillä. Tämän seurauksena mm. kolesteroli nousi 40% ja maksasta tuli "very abnormal".


DDT sen sijaan edistää terveyttä oikein käytettynä. Oikea käyttötapa on ruiskuttaa malaria-alueella asuntojen seinät tällä hyönteismyrkyllä. Tällöin määrät ovat pieniä verrattuna 60-luvun lentokonesuihkutuksiin, ja myös haittavaikutukset jäävät havaintokynnyksen rajoille.

Arbilin kevät

Vastauksena Jantusen War Nerd -lainauksiin:

Seuraava silminnäkijähavainto osoittaa, ettei Irakin amerikkalaismiehitys ole aivan yhtä paha kuin Ukrainan saksalaismiehitys. Kirjoittaja haluaa pysyä nimettömänä ammatillisista syistä. Kurdeja on n.20% Irakin väestöstä.


"Kirjoittelen tätä nettikahvilassa Arbilissa, vapautetussa Irakissa. Pieniä sähkökatkoksia lukuunottamatta kaikki pelaa hyvin ja täysin länsimaistunut kurdinuoriso juo kokista ja surffaa netissa. Täällä kannattaa sanoa olevansa amerikkalainen tai britti - silloin ei tarvitse papereitakaan näyttää tiesuluilla. Sen sijaan kun kerran Mosulin paikkeilla erehdyin paljastamaan, etta olenkin jostain oudosta eurooppalaisesta maasta nimeltä Suomi, poliisi halusi ankarasti tarkastaa kaikki matkatavarat, kunnes tuli taksikuskin selityksistä siihen johtopäätökseen, että Suomi on sama kuin Hollanti, jonka tiedettiin olleen kurdikansan puolella (= Amerikan johtamassa koalitiossa).

Yritimme kovasti, mutta emme pystyneet löytämään koko Pohjois-Irakista ainoatakaan (!) henkilöä, joka olisi vastustanut Yhdysvaltoja. Sen sijaan niin kurdit, turkomaanit kuin tänne jääneet arabitkin tulivat jatkuvasti kaduilla tervehtimään meitä sanoen "Am'rika good!". Useat henkilöt tulivat spontaanisti avautumaan siitä, kuinka Jumala on rankaissut Saddamia, rikollista. Kaikki, joilta asiaa kysyimme, sanoivat haluavansa, että Saddam tapetaan, näyttävästi, koko Irakin kansan edessä. Kriittisesti Irakin sotaan suhtautuvia olemme kyllä löytäneet Georgiasta ja Turkista, mutta jostain syystä Irakissa ei ajatella samoin...

Nämä mielipiteet eivät tietenkaan päde sellaisinaan ns. "sunnikolmion" alueella, jonne emme turvallisuustilanteen vuoksi lainkaan mene."

Lopettajat

Eräs Stephen Kingin novelli esitteli yrityksen, joka auttoi ihmisiä lopettamaan tupakoinnin. Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen jokainen horjahdus tupakkalakosta tuottaa toinen toistaan karmeampia rangaistuksia. Ensimmäinen rangaistus on puolison vienti sähköshokkkilattialla varustettuun huoneeseen, toinen on lapsen tai puolison raiskaus. Kymmenes rangaistus pitää huolen siitä, ettei kukaan selviä ohjelmasta hengissä käymällä läpi kaikki rangaistukset.

Bloggaajille pitäisi perustaa vastaava palvelu: Jos kirjoittaja uhkaa blogissaan lopettaa kirjoittamisen, Quitters Inc. pitää huolen siitä, että näin myös käy. Seuraus olisi, että ihmiset eivät uhkailisi lopettamisella, ja turha vinkuminen vähenisi. Kun ihminen ei julkisesti sitoudu lopettamaan, hänellä on suurempi houkutus jatkaa luovan tauon jälkeen.

Myös itsemurhaluuserien elämä helpottuisi. Teet vain sopimuksen Firman kanssa, ja postaat blogiisi kymmenen kertaa "Lopetan".


Ja yhdennellätoista kerralla Lopettajat tulevat.

Markkinaehtoista terveydenhuoltoa

Perusidea:


Lähetetään ihmisille matskua, jonka manipuloi heitä elämään terveemmin.Matskun tuotanto ja jakelu järjestetään niin, että yrityksille annetaan tietyn periodin ajaksi kohderyhmä sekä rahaa. Periodin päätyttyä vertaillaan kohderyhmien sairaanhoitokustannuksia. Sen yrityksen markkinaosuutta kasvatetaan, jonka propaganda ehkäisee sairauksia tehokkaimmin.


Alkutoimet:


Ensin Keskuskomitea jakaa ihmiset ryhmiin iän, sukupuolen, siviilisäädyn, koulutuksen, ammatin, varallisuuden jne. mukaan. Terveyshistoriaa otetaan mukaan sen verran, kuin tietosuojalaki sallii (esim. saattaa olla kiellettyä kertoa, että joku on elämänsä aikana kärsinyt sydänkohtauksen. Jos kyseinen henkilö saisi sydänkohtauksesta toipuneille suunnatun monisteen, salaisuus paljastuisi.)

Ryhmäjako tehdään niin, että kunkin ryhmän jäsenillä on mahdollisimman samanlainen riskiprofiili sairauksien suhteen. Esim. työttömillä voi olla suurempi riksi sortua viinaan kuin työssäkäyvillä, mutta 40-v. ja 41-v. välinen ero lienee marginaalinen. Propagandan suunnittelussa otetaan huomioon ryhmäkohtaiset erot. Ryhmät jaetaan yritysten kesken jollain kriteerillä.


Propaganda:


Yritykset päättävät, millaista propagandaa ne lähettävät.
Yritykset päättävät myös monisteiden määrän periodin aikana.


Vaikuttavuuden arviointi:


Kunkin kohderyhmän jäsenistä jätetään 1/10 projektin ulkopuolelle. Tämä 1/10-ryhmä valitaan satunnaisotannalla periodin alussa.

Lopussa lasketaan kohderyhmän aiheuttamat kustannukset sairaanhoitojärjestelmälle. Kustannuksista poistetaan suuret kertaluontoiset erät, kuten pitkää sairaalahoitoa vaativat tapaukset, joita tulee harvemmin kuin kerran periodissa. Jos propagandaryhmän kustannukset ovat pienempiä kuin 1/10-ryhmän, on propaganda tehnyt tehtävänsä.

Suurimman yhteisen tekijän puhetyyli ja sen vaihtoehdot

Monille ihmisille on kehittynyt puhetyyli, jota voi käyttää tuntemattomiin ihmisiin tutustuttaessa. Ongelmahan on, että toisen ihmisen mielenkiinnon kohteista ja elämäntilanteesta ei tiedetä mitään. SYT -tyyli ratkaisee tämän ongelman vetoamalla siihen, mikä meillä on yhteistä: ihmisen ruumiillisuuteen, puheympäristöön ja jaettuihin kokemuksiin. Sitten esimerkkejä:

1) Ruumiillisuus:

(baarissa) Kalle avaa suolapähkinäpussia, mutta ei oikein saa otetta. Mikko kommentoi: ”Pian sulla alkavat sormet hikoilla, ja ote lipsua.”

Erilaiset puhekieliset ulostamiseen liittyvät metaforat.

Syöminen ja juominen.


2) Puheympäristö:

(bussissa) Kalle ja Mikko matkustavat bussissa. Toinen bussi menee ohi. Kalle kommentoi: ”Jaahas, 30 ja 20 ajavat rallia.”.

Kaikki ajotapaa ja asiakaspalvelua koskevat kommentit.

Irkissä puheympäristön sijasta voidaan heittää linkkejä.


3) Yhteiset kokemukset:

Bileissä ryyppytarinat ovat yleinen tapa. Tämän voi selittää vanhalla kunnon 20-80-säännöllä. Otetaan jokin populaation X, jonka jäsenet käyvät baareissa vähintään kerran kuussa. Tarkastellaan niitä 20%, joka käy useimmiten. 20-80-sääntö antaa arvion, jonka mukaan 80% todennäköisyydellä satunnaisesti baarissa kohtaamasi ihminen kuuluu tähän 20%:iin. On siis turvallista odottaa, että baarissa kohtaamallasi ihmisellä on ryyppykokemuksia, vaikka populaatiossa keskimäärin ne olisivat harvinaisempia.

Alkoholijuomista puhuminen.

Pariutuminen. Miehen ja naisen välinen suhde. Seksuaalisuuteen perustuva läppä. Mustasukkaisuus, pettäminen jne.

4) Ajankohtaiset tapahtumat. TV. Elokuvat. Tämä ei oikeastaan ole enää SYT-tyyliä, sillä se ei johdu ihmisyydestä, vaan kulttuurista, jossa elämme.


Taantumus kommentoi, että ”Valitettavasti jaetut kokemukset ovat usein niitä alimman laatuisia. Siksi hevirokista ja teinijuopottelujutuista löytyy helposti yhteinen sävel. Siinä niiden kiistaton arvo, ei pidä halveksia mitään mikä tuo egoja yhteen ja luo ykseyttä moninaisuuteen.



Mikä tässä sitten on ongelma? Eihän tätä tarvitsisi analysoida, jos homma toimisi.

A. Se vaatii opettelua! Esim. syömisestä ja juomisesta puhuttaessa pitää tietää, mikä on sanomisen arvoista – pitää olla relevanssifiltteri. Syömisen kuvaus sinänsä on aika tylsää: ”Kuorin tänään kaksi perunaa. Pilkoin pienemmän neljään lohkoon ja isomman kuuteen, ennen kuin haarukoin ne suuhuni.”
Vaikka SYT-tyylin puheenaiheet ovat ihmisille tyypillisiä, niin tapa, jolla niistä puhutaan on kulttuurisidonnainen.

B. Usein SYT-tyyli ei välitä mitään sellaista tietoa, jolla olisi muuta sovelluskohdetta, kuin SYT-tyylin pyörittäminen uusien tuntemattomien kanssa. On turhauttavaa yrittää päästä SYT:in sisään, kun sen sisältämä tieto vaikuttaa yhdentekevältä.

Vaihtoehdot:

Ainut kuviteltavissa oleva vaihtoehto on opetella niin paljon triviaa erilaisista monia ihmisiä kiinnostavista asioista, että pystyy ns. yleissivistyksellä pyörittämään läppää ja samalla puhumaan jostain aiheesta. Autot, lapset, tietokoneet, terveys, elokuvat, lait, musiikki, kotieläimet, jne.

Tilasin männäviikolla Moottorin tutustumistarjouksella (6 euroa / 3 lehteä). Tarkoitus on testata, pystyykö autoista käymään järkevää keskustelua pelkästään luetun tiedon nojalla, omistamatta autoa.

Tommi mainitsi kuvaamataidon opettajaksi opiskelevan henkilön, jonka harrastuksena oli faktojen opetteleminen. Kuulemma tuo henkilö kaivoi faktat esille, jos kävi ilmi, ettei hän ollut jostain asiasta perillä. Tommi mainitsi esimerkkifaktana valaiden käyttäytymisen ja ruokailutottumukset. Lisäksi asiaan kuului tietää, mikä valaslaji on isoin, pisin, painavin jne.

Haluaisinpa tietää, miten kyseinen henkilö käyttää faktatietojaan keskusteluissa. Ja erityisesti, kuinka suuren osan tylsästä SYT-smalltalkista hän pystyy korvaamaan jämptillä faktatiedolla.

*********************************************
Edellisestä postauksesta unothui tärkeä tekijä - identiteetin narratiivisuus - vaikka se on selkeänä näkyvissä myös kyseisessä ohjelmassa. Narratiivit ovat tuttuja, mutta en ole mieltänyt niiden olevan osa identiteettiä. Pitänee katsoa, saanko vässättyä aiheesta esseen.

Faking it

Postmodernin identiteettiteorian mukaan ihminen ei "ole" mitään, vaan hän "käyttäytyy" jonkin kaavan mukaan.


Esim. Jos sanotaan, että "Virpillä on sydämentahdistin" tai "Virpi on ylioppilas", ne kertovat jotain todellista Virpistä. Sen sijaan lause "Virpi on ekstrovertti" on luonteeltaan hyvin erilainen. Se kertoo, että ihmisten seurassa ollessaan Virpi on puhelias ja hän myöskin hakeutuu ihmisten seuraan. Mutta entä jos hän aloittaa uuden harrastuksen, sen seurauksena vähentää ihmisten seurassa liikkumista ja potee puheripulia ainoastaan sellaisten ihmisten seurassa, joihin hän tutustui ennen tuon harrastuksen aloittamista?


"Ekstrovertti" on kategoria, johon ihminen luokitellaan, jos hänen käyttäytymisensä vastaa riittävän hyvin ekstrovertin sanakirjamääritelmää. Tämän yleisesti tunnetun kategorian avulla ihmiset kuvaavat Virpin käyttäytymistä toisilleen. Ekstrovertti on sana, jota käytetään tiedon välittämiseen. Se ei ole sisäänrakennettu ominaisuus.


Postmodernin identiteettiteorian mukaan suurin osa ihmisen kuvailuun käytetyistä kategorioista on juuri tällaisia. Ja vaikka jollakin kategorialla olisi objektiivinen perusta ("Virpillä on kaksi X-kromosomia, kuukautiset, kohtu ja matala testosteronitaso") niin käyttäytymistä koskevat säännöt ovat loppujen lopuksi paljon tärkeämpiä ("Nuorena Virpin tulee leikkiä nukeilla, ja hänelle opetetaan ruuanlaittotaito. Myöhemmin hänen odotetaan näkevän paljon vaivaa ulkonäkönsä ylläpitämiseen ja olevan hiljaa seurakunnassa").


Ja käyttäytymistä voi muuttaa.


Monien postmodernistien mukaan sitä myös pitää muuttaa. Feministit, antirasistit jne. ovat sitä mieltä, että roolit liian usein estävät ihmistä tekemästä asioita, joita he haluaisivat ja joihin he pystyisivät. Toisenlaisen käyttäytymisen myös uskotaan avartavan ihmisen maailmankuvaa.


Roolihuijaus (tiistaisin 19.00 neloselta) on rakennettu tämän idean varaan. Ykkösosassa opetettiin homoseksuaalinen kemisti käyttäytymään portsariin kohdistettujen odotusten mukaisesti, kakkososassa työväenluokkaisesta naisesta tehtiin seurapiirilady.


Miehen ja naisen roolit olivat selvästi tiedossa, kun miehestä tehtiin nyrkkeilytreenillä machompi ja naista kehotettiin sipsuttelemaan korkokengissä ja välttämään voimakkaiden mielipiteiden esittämistä.


Kuhnin mukaan paradigman mukaisen tutkimuksen myötä kasaantuu todistusaineistoa, joka on paradigman kanssa ristiriidassa.


Postmoderni identiteettiteoria ennustaa, että internetissä ihmiset ryhtyisivät kokeilemaan erilaisia rooleja, koska siellä mikään ei estä tätä. Ei ole kahlitsevia instituutioita eikä hierarkioita. Kukaan ei myöskään voi päätellä ulkonäöstä, ryhdistä tai aksentista mitään. Miksi et siis kokeilisi aivan toisenlaista käytöstä? In the Internet, nobody knows you're a dog.

Totuus kuitenkin on, että ihmiset esiintyvät pääasiassa omana itsenään. Tämä on paradoksi, jota postmoderni identiteettiteoria ei pysty selittämään. Siksi kannattaa suhtautua terveellä epäluulolla myös postmodernistien puheisiin emansipaatiosta ja empowermentista, sillä ne on johdettu ainakin osittain toimimattomasta teoriasta. Mutta kuten Roolihuijaus osoittaa, oikeissa olosuhteissa tuo teoria myös toimii.

Vs: Luokista

Homologia tarkoittaa samankaltaisuutta työssa ja vapaa-ajan vietossa. Paul Willisin esimerkki oli tehdastyöläinen, joka työssään rassaa tuotantovälineitä ja vapaa-ajallaan moottoripyörää, kunnellen koneiden pauketta muistuttavaa rock-musiikkia. Mainittakoon toisena esimerkkinä veneitä kunnostavat rakennustyöläiset.


En ole törmännyt mihinkään aineistoon tietoyhteiskunnan homologiasta. Kuitenkin tiedän, että jotkut kääntäjät lukevat pirusti kirjoja vapaa-ajallaan, tietojenkäpistelijät irkkaavat ja konffaavat linuxia, politiikan opiskelijat kokoontuvat omiin salaseuroihinsa.


Väittäisin, että tietoyhteiskunnassa homologia edistää yhteiskunnan sirpaloitumista. Työmaailmat ovat jo valmiiksi niin erilaisia, että kahden täysin eri alalla olevan ihmisen on vaikea käydä mielekästä keskustelua kummankaan alalta. Jos ihmiset viettävät myös vapaa-aikansa näissä sirpalemaailmoissa, niin jaetun todellisuuden määrä vähenee entisestään.


En osaa sanoa mitään homologisten harrastusten vaikutuksesta ammattitaitoon. Tuntimäärät ovat kuitenkin vaatimattomia verrattuna työtunteihin.


Jaettu todellisuus, josta keskutelijat etsivät kummallekin sopivan puheenaiheen, pitää siis hakea jostain muualta - esim. mediasta, yleissivistyksestä tai liikuntaharrastuksista.

Suostuminen organisaatioissa

Kari hakkaa isänsä käskystä halkoja. Hän toteaa: "Haenpa radion viihdykkeeksi."
"Jatkojohto löytyy autotallista", isä vastaa.


Tausta: Työ on puisevaa, ja koska radiolla ei ole mitään vaikutusta työtehoon,
pyynnöstä kieltäytyminen johtaisi vain auktoriteetin legitiimiyden kyseenalaistamiseen.


Jouni on toimistotyössä. Hän kysyy:
Jouni: "Voinko ottaa radion viihdykkeeksi?"
Pomo: "Et, se häiritsee muita."
Jouni: "Ei häiritse tätä työtehtävää, ja voin käyttää kuulokkeita."
Pomo: "Sinulla on track record, jonka mukaan teet sinulle annetut työt. Joten olkoon nyt tämän kerran."


Tausta: Pomo ei voi paljoakaan sille, jos Jouni hidastaa työtahtiaan. Toisaalta, pomo voi erottaa hänet, jos Jouni ei tottele. Koska töiden sujuminen on tärkeintä, se on ensisijainen arviointiperiaate.


Heikki on koulussa. Hän pohtii, kysyisikö mahdollisuutta ottaa radio taustamusiikiksi ryhmätyöhuoneeseen. Hän spekuloi, että ainut tulos olisi kielto ("Kaikki eivät musiikista pidä, se häiritsisi keskusteluanne, ei niin ole ennenkään tehty...") eikä hänellä olisi mitään vasta-argumentteja. Hän pitää suunsa kiinni.


Tausta: Oppilas voi tehdä vastarintaa vain häiritsemällä tai jättämällä tehtävät tekemättä. Häirinnästä ei ole muuta kuin haittaa. Tehtävien tekemättömyys ei paljoa hetkauta opettajaa. Koska muiden työrauha on tärkeintä, systeemi painottaa tottelevaisuutta.

Loru Panu Rajalanpojasta

Syy, miksi julkisuuden henkilöt eivät blogaa,
on iltapäivälehtien halu heittää lokaa.
Vaikka teksti olisi kuinka arkista,
löytyy sivulauseita, jotka käyvät karkista
toimittajalle, joka haluaa kohun nostaa
jotta ihmiset paljon lehtiä ostaa.